Nokia N900

Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt Nokia N900-multimediatietokonetta. Alkuperäiset suunnitelmani puhelinten suhteen olivat jotain muuta, mutta edellisen puhelimen äkillinen hajoaminen vaati vauhdikasta toimintaa. Päädyin sitten hankkimaan N900:n.

Olen ollut tyytyväinen, laite on varsin näppärä. Kosketusnäytön laadusta en osaa sanoa sen kummemmin, kun ei ole vertailupohjaa, mutta ihan riittävän hyvin se minun tarpeisiini toimii. Pikkutarkemmissa hommissa mukana tuleva tikku on näppärä, mutta sormillakin pärjää useimmissa jutuissa. Näppäimistö on kiva lisä, joka tekee monista asioista helpompia.Nokia N900 näppäimistö auki

Puhelimella nettiin

En ole aikaisemmin käyttänyt internetiä puhelimella, lähinnä koska edellisellä puhelimella (3110 Classic) netinkäyttö oli käytännössä mahdotonta. Nyt kun N900 on täysiverinen internetlaite, otin Saunalahdelta edullisimman kiinteähintaisen datapaketin (5 euroa kuussa), jolla on voinut surffailla rajatta. Kummasti sitä kaikenlaista käyttöä keksiikin…

Netille on kyllä ollut käyttöä. Kameralla napattujen kuvien jakaminen Facebookissa esimerkiksi on varsin näppärää. Aiemmin kuvia ei oikein voinut käyttää kuin multimediaviesteissä, mutta N900 ottaa jo paljon parempia kuvia (vaikka kameraa ei voikaan sanoa erinomaiseksi), joita kehtaa jakaa. Kuvien lähettäminen Facebookiin käy erinomaisen kätevästi mistä tahansa.

Muutenkin surffailu sujuu. Selain on kätevä ja 800 pikselin levyinen näyttö tekee mutkikkaampienkin nettisivujen käyttämisestä helppoa. Kovin korkea näyttö ei ole, joten skrollailemaan joutuu, joten ihan rajattomasti tuolla ei viitsi surffailla. Juttujen tarkistaminen ja muu perustiedonhankinta sujuu.

Sähköpostisovellus vaikutti alkuun surkealta. Firmware-päivitys auttoi asiaan, samoin siirtyminen IMAP:sta POP:iin. Käytän tavallisesti IMAP:ia, mutta puhelimessa tsekkaan postit POP:lla, koska se on huomattavasti nopeampi. IMAP-postien hakeminen kestää firmware-päivityksenkin jälkeen niin kauan, ettei se ole oikein käyttökelpoista.

Ohjelmatarjonta

Puhelimen käyttöjärjestelmänä toimiva Maemo ei ole iOs eikä Android, eli softaa on tarjolla huomattavasti vähemmän kuin näille suositummille alustoille. En ole jäänyt hirveästi kaipaamaan. Kaikenlaista kivaa on löytynyt: bensakirjanpitoa, Last.fm-scrobbleri, jokunen hyvä peli, ajastin… juuri muuta en ole toistaiseksi tarvinnut. Saahan tuohon kaikenlaista, kuten Debianin, jolla sitten pyörisi yhtä jos toista, tai vaikka ison joukon erilaisia emulaattoreita.

Maemo on sinänsä ihan näppärä systeemi, onhan se hienoa päästä puhelimessakin pläräämään komentorivillä.

Puhelin ja muut jutut

Se olennainen — onko se mistään kotoisin puhelimena? Onhan se, mutta huomaa kyllä, ettei N900 oikeastaan ole puhelin. Tekstiviestittely sujuu näppäimistön ansiosta hyvin ja Skypet sun muut pelaavat, mutta puhelimena N900 on vähän kömpelö. Ajaa se kuitenkin asiansa.

Akku on tietysti yksi murheenkryyni tällaisissa, jos enemmän käyttää saa ladata päivittäin, vähemmällä käytöllä (en esimerkiksi puhu puhelimessa edes päivittäin) pärjää muutamankin päivän ilman lataamista. Ei sen enempää kuitenkaan… Jos siis jonnekin lähtee, täytyy ottaa latausjohto mukaan, etenkin kun olen vähän jättänyt iPodin käyttöä vähemmälle ja käyttänyt sen sijaan N900:n mediasoitinta.

Kaikin puolin siisti vehje siis, ja nörttipuhelimena verraton. Suosittelen lämpimästi taskutietokonetta kaipaaville.

Kinuskiset viipalepiparit

Yhteishyvän Ruokamaailmassa oli tällainen Katri Schröderin resepti. Nämä keksit valmistuvat aika helposti ja ovat todella hyviä. Reseptillä tulee suunnilleen 30 keksiä.

  • 200 g margariinia
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 dl kinuskikastiketta
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri keskenään. Lisää vaniljasokeri ja valmis kinuskikastike. Jauhot ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään ja lisätään seokseen. Sekoita koko sotku tasaiseksi taikinaksi. Levitä pellille — tästä lisää alla — ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kun tangot ovat jäähtyneet hieman, leikkaa ne muutaman sentin levyisiksi viipaleiksi. Piparit saavat jäähtyä pellillä.

Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin tekemään kaksi pitkää noin 25 sentin pituista tankoa pellille, mutta taikinasta tuli niin runsas, että tangoista tuli leveät laatat, jotka uunissa levittyään täyttivät lähes koko pellin. Sinänsähän tämä ei haittaa, mutta kun paistetut piparit leikkaa siivuiksi, siivut ovat melkoisen pitkiä.

Luulen, että seuraavalla kerralla kokeilen tehdä kolme tai neljäkin vähän pienempää tankoa. Kolme tankoa saattaisi saada mahtumaan yhdelle pellille, jolloin ei tarvitsisi paistaa kahdessa erässä. Täytyy vähän soveltaa, mutta hyvän makuista tämä näinkin oli.

Lähde: Ruokamaailma.

Kinuskiset viipalepiparit

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Hyvät sälekaihtimet

Olohuoneen ikkunan sälekaihtimet hajosivat, toisen reunan vetonaru meni poikki. Yritin selvittää, saako niitä korjattua, mutta monikaan firma ei edes vastannut kyselyihin. Heurex vastasi ja selvisi, että korjaaminen ei kannata, sillä uudet sälekaihtimet ovat halvat. Niinpä kaihtimet pistettiin uusiksi. Kannatti, tosin nyt tulee vähän sellainen olo, että pitäisi loputkin uusia… Sen verran paremmat kaihtimet tuli nimittäin tilalle.

Heurex myy Lapuan kaihtimen tekemiä sälekaihtimia. Ovat siis kotimaista työtä, ja selvästi laadukkaammat kuin entiset kaihtimemme. Ensinnäkin, kaikissa ikkunoissamme on ihan järjestelmällisesti sentin-pari liian kapeat kaihtimet! Ne eivät peitä koko ikkunaa, vaan reunoille jää raot. Lisäksi uudet ovat jämäkämpää tekoa kaikin puolin. Narut ovat kestävämmät ja kaihtimet blokkaavat valoa paremmin.

Eikä tosiaan ollut kallista, vaikka kotimaista olikin. Asennettuina vanhojen tilalle kaihtimet maksoivat satasen, ja ikkuna on vieläpä varsin leveä. Olisin kuvitellut homman kalliimmaksi. Jos haluat paremmat sälekaihtimet Tampereella, kannattaa ottaa yhteyttä Heurexiin. Muualla kannattaa varmaan vilkaista Lapuan kaihtimen jälleenmyyjälistaa.

Sälekaihtimet verkkokaupasta.

Kongregate

Kongregate

Kongregate on mainio. Veli vinkkasi tästä hauskasta flash-pelipalvelusta, jossa on tarjolla parikymmentätuhatta flash-peliä. Pelejähän nyt on joka puolella, joten Kongregaten edut ovat muualla: pelit ovat vähän valikoituja, niitä voi arvostella ja parhaisiin on tarjolla achievement-merkkejä, joilla voi mitata saavutuksiaan.

Pelivalikoimista voisin heittää muutaman suosituksen. The Company of Myself on aika nopeasti läpi pelattu taidepeli, jossa on nokkelaa ideaa sekä taiteellisesti että pelillisesti. ImmorTall on surullinen ja herkkä taidepeli, jonka pelaa läpi minuuteissa. Pelillistä sisältöä ei ole paljon, mutta kannattaa silti kokeilla. ClueSweeper yhdistää Cluedoa ja miinaharavaa hauskalla tavalla. GemCraft on mainio tower defence -peli. Red Remover on vinkeä fysiikkapuzzle. UPGRADE COMPLETE! on enemmän vitsi kuin tosissaan hyvä peli, mutta kyllä senkin parissa puoli tuntia meni kuin siivillä.

Varoituksen sana: Kongregate-tilin avaaminen tietää vakavaa työajan menetystä joutilointiin. Pelata voi vissiin ilman tunnuksiakin, mutta tunnuksilla saa etuja, kuten achievement-badgejen keräilyn, omien suosikkien tallentamisen ja niin edelleen.

Linkit tästä merkinnästä Kongregateen ovat muuten affiliate-linkkejä, eli niissä on minun nimeni viittaajana. Saan jokaisesta uudesta pelaajasta 15 pistettä, joilla ei tiettävästi tee oikeastaan mitään. Jos haluat mennä ilman affilinkkiä, pääset Kongregateen tästä.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Radio Asia

Aamulehdessä joku toimittaja kehui kolumnissaan uutta radiokanavaa. Parin kuuntelukerran jälkeen Radio Asia vaikuttaa ihan mukavalta vaihtelulta. Kanavalla soi pääasiassa Hits & B-Sides -ohjelmaa, jossa soitetaan 60-, 70- ja 80-luvun musiikkia ja paljon nimenomaan niitä b-puolia, eli vähemmän tunnettuja kappaleita tunnetuilta artisteilta. Tämä on ihan kivaa kontrastia johonkin Radio Novaan, joka tiivistää vuosikymmenten urat tehneet artistit yhteen tai kahteen ilmeisimpään hittiin, eikä muuta tunne.

Tarjolla on myös neuvostohittejä, kasariglamrockia ja muuta mukavaa. Mainoksia ei kuulu ainakaan toistaiseksi, mikä sekin on oikein hyvä juttu. Ylipäätään musiikkia on enemmän suhteessa kaikenmaailman jingleihin ja joutavaan läpätykseen.

Radio Asia kuuluu Helsingissä taajuudella 105,8, Tampereella 106,8 ja netissäkin soi.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki