Tampereella järjestettiin lasten itsenäisyyspäivän juhlat, joissa esiintyi Moottörin Jyrinä. Tämä heviklassikoita lapsellisilla sanoituksilla veivaava orkesteri on ollut kiinnostuksen kohteena jo tovin, mutta bändi ei ole levyttänyt ja pyörii lähinnä pääkaupunkiseudulla, joten tsekkaamatta on jäänyt — tilaisuuteen piti siis tarttua oitis.

Olihan siellä juhlassa muutakin, josta olennaisin osa Nooalle oli varmaankin Pikku-Kakkosen viikonloppuaamujen Veera. Vaan kylläpä maistui hevi pojalle! Moottörin Jyrinä mainostaa olevansa Suomen hiljaisin hevibändi, mikä tarkoittaa siltikin esimerkiksi Orffeihin verrattuna aika lailla kovempaa äänenvoimakkuutta, mutta ei haitannut Nooaa. Herkemmille lapsukaisille Moottörin Jyrinä on kyllä luultavasti liikaa.

Biisit olivat minunkin makuuni. Keikka alkoi Manowarin Warrior’s Prayer -väännöksellä, josta jatkettiin bändin esittelevällä versiolla Blood of the Kingsistä. Muita setin helmiä olivat Maanantai eli Helloweenin I Want Out, Erkki eli Ramonesin Pet Semetary ja Hej på dig eli Motörheadin Ace of Spades — tämä viimeinen saikin Nooan täyteen vauhtiin, poikahan on ihan valmis nakattavaksi lavan eteen riehumaan.

Pistetääs loppuun vähän Youtube-katkelmia, niin saatte maistiaisia. Moottörin jyrinä, jonka Manowar on coveroinut Blood of the Kingsinä:

Kiipesimme puuhun korkeaan, jonka Iron Maiden on coveroinut nimellä The Evil That Men Do:

Erkki, Hej på dig, Siivouspäivä ja Pissahätä. Näiltä kun saisi levyn…

Tohtori Orff & Herra Dalcroze on julkaissut uuden levyn Ihmekolmoset vauhdissa ja on helppo sanoa jo nyt, että kyseessä on kirkkaasti vuoden levy. Ihmekolmoset ovat pistäneet parastaan ja tuloksena on levyllinen hauskaa, mutta vakavasti otettavaa lastenmusiikkia.

Biiseissä on taas kerran ainesta vaikka mihin. Enimmän osan kappaleista on väsännyt Hannu (omaa sukua Sepponen, tuttu Noitalinna Huraa!:n riveistä), jonka suvereniteetti biisintekijänä on melkoinen. Soittopuoli taas nojaa vahvasti Matin torviin, joilla taiotaan jos jonkunlaista tunnelmaa biiseihin. Kehutaan nyt laulaja-kitaristi-Kimmoakin vielä, ettei tule kenellekään paha mieli: hyvin on laulettukin!

Hyviä biisejä riittää. Yksi kirkkaimmista helmistä on Mariskan kanssa vedetty rap-veto Hiiri kissan säveltäjänä, joka on sävellyksenä levyn taiturimaisin ja biisinäkin kyllä tosi, tosi hyvä. Zen Cafén etäisesti mieleen tuova Naakkoja ja nokipoikia on toinen vahva suosikki, joka jää mieleen soimaan ja koskettaa sanoituksellisesti.

Tunnelma vaihtelee vakavasta (Unicefin hyväksi tehty Saman auringon alla) absurdiin (Älä soita harmonikkaa), mutta hupailuunkin kätkeytyy usein joku ajatus (kuten vaikkapa Oolannin rauha -kappaleessa) ja vakavakin viihdyttää. Tarkkuutta piisaa: Suklaa-kappale, esimerkiksi, sekä kärsii palavaa suklaanhimoa että oivaltaa, miten kaikki on oikeastaan ihan hyvin, jos puuttuu vain suklaata.

Lapsiperheisiin Orffit ovat pakollista kuunneltavaa (ja katseltavaa, Sumffaan paluu -DVD on loistava), mutta vinkki vinkki, tästä nauttimiseen ei tarvita lapsia.