Nooa on vallan innostunut imurista. Lähes päivittäin imuri täytyy käydä kiskomassa esiin kaapista. Nooa pystyy toisinaan jopa kiskomaan painavan imurin itse pois kaapista, mutta tähän vaiheeseen tarvitaan vielä vähän apua. Sen sijaan eilen Nooa oppi viimein laittamaan imuria päälle ja pois mielensä mukaan. Nooa on myös ymmärtänyt, miten imurin johto vedetään esiin ja sekin on selvää, minne johto kuuluu laittaa – se vaihe vain ei onnistu omatoimisesti.

Mitä imurilla sitten tehdään? Valitettavasti ei vielä imuroida, mutta Nooasta on mukavaa tunkea sormiaan imurin vietäviksi ja pitää käsiään poistoilma-aukon lämmössä. Imuri ei enää pelota, vaan on miellyttävä tutkimuskohde.

Muukin siivous on pojan mieleen: eilen Nooa leikki pitkään rätillä, pyyhkien paikkoja kovalla tarmolla. Myös matoilla on taipumus siirtyä paikasta toiseen, varsinkin eteisen kevyt pikkumatto löytyy joskus erikoisista paikoista. Yllättävän suuri harmi tuli, kun Nooa ryhtyi kääntämään olohuoneen mattoa ympäri, eikä sen alta löytynytkään liukuestettä kuten muiden mattojen alta.

Nooa on nykyään täynnä touhua. Kotona kävelemistä ei estä mikään, vaan menoa riittää jatkuvasti. Elämään mahtuu kärräämistä ja kuskaamista. Jostain syystä Duplot on esimerkiksi lähes poikkeuksetta levitettävä eteisen lattialle – ei omaan huoneeseen, ei olohuoneeseen, vaan eteiseen.

Kielen kehitys tuntuu olevan vahva juttu tällä hetkellä. Nooa ymmärtää puhetta aina vain enemmän ja saattaa satunnaisesti jopa sanoa jotain. Tai ainakin yrittää. Mutta ymmärrys on vahvaa: jos puhutaan ulos menemisestä, Nooa saattaa mennä ovelle hypistelemään kenkiä.

Synttäreillä Nooa osoitti olevansa aikamoinen epeli. Ei ollut juuri äitiä ja isiä ikävä, kun Nooa kiehnäsi vieraiden parissa. Lahjaksi saatu hyrrä tuntuu olevan seuranpitoväline: synttäreillä hyrrää vietiin milloin kenellekin pyöritettäväksi. Pari päivää sitten kävi taas vieras kylässä ja eiköhän Nooa ollut pian tuomassa vieraalle hyrrää pyöritettäväksi.