Tekijä: Mikko Saari

Sylivauva

Meillä on sylivauva. Yritykset laittaa vauvaa vaunuihin ulkoilua varten ovat ensimmäisen kokeilun jälkeen johtaneet itkuun ja valitukseen. Ei kai se kivaa ole itsekseen vaunuissa köllötellä (vaikka vaunut ovat kyllä hienot, ei pitäisi olla siitä kiinni), mieluummin on lähikontaktissa vanhempiinsa.

Onneksi on kantoliina. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona vauva Hug-a-bubissa ja homma sujui kuin tanssi. Vauva pysyy tyynenä ja kantaminen käy kevyesti. Vaikka vauva on kuuma, homma on vähemmän hiostavaa kuin uskoisi. Vaan ei kai ihmekään, kun kyse on kuitenkin australialaisesta tuotteesta.

Saapa nähdä, paljonko on vaunuille käyttöä. Keskiviikkona mennään ainakin neuvolaan lapsi kantoliinassa.

Ensiesittelyssä vauva!

Vauva kotona

Siinä se nyt on! Poika on kuvassa kotiintulopäivänä, eli ikää on vähän yli kolme päivää. Aikamies, siis! Kotona on ollut kivaa, poju on viihtynyt paremmin kuin sairaalassa. Ei mikään ihme, onhan kotona aina parasta. Onhan tuo söpömpikin omissa vaatteissa kuin sairaala-asussa.

Tähän mennessä opittua

Muutama hajahuomio 1. päivältä:

  • lapsenpihkaa ei turhaan sanota pihkaksi
  • ensimmäistä lastaan odottaville rapakuntoisille suosittelen säännöllistä punttitreeniä vasemmalle kädelle neljän-viiden kilon painoilla
  • lapaset ovat kova juttu, jos haluaa söpön lapsukaisensa pysyvän söpön naarmuttomana
  • lapasten pukeminen pienelle käsiinsä mieltyneelle ihmisenalulle ei muuten ole ihan helppoa

Kuvia saatte vielä hieman odotella. Kärsivällisyys tullaan kuitenkin palkitsemaan.

Uutta elämää

Tänään klo 00.07 syntyi vähän yli nelikiloinen ja 51 senttiä pitkä poika, joka onnistui valloittamaan ainakin vanhempansa välittömästi. Perjantain puolelle vähän puoliväkisin halunnut pikkuinen on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Lapsen syntymä on ehdottomasti niitä juttuja, joita ei koskaan unohda, sen verran ihmeellisestä tapahtumasta on kyse.

Batman Begins ja Acacia

Batman Begins oli ihan hyvä kesäleffa. Toimintaosuuksia oli ehkä vähän pitkitetty ja paikoin dialogi tulvi mukasyvällistä filosofointia, mutta huumoria ei oltu sentään unohdettu. Näyttelijät toimivat (suurimmaksi osaksi) ja elokuva näytti hyvältä. Ei mitään ihmeellistä, mutta sarjakuvaleffaksi kerrassaan toimiva.

Acacia oli hidas. Crawls by like an elderly slug on salted asphalt, niin kuin eräässäkin arvostelussa sanottiin. Kerronta hipoi kuitenkin taidetta ja elokuvan henkilöitä ja heidän keskinäisiä jännitteitään kuvattiin terävästi. Elokuvan tunnelma oli ahdistava, sortumatta juurikaan helppoon säikyttelyyn tai yliluonnollisuuksiin. Acacia ei ole ihan aasialaisten kauhuelokuvien parhaimmistoa, eikä hitautensa vuoksi varmastikaan kaikkien mieleen, mutta elokuvataiteen ystäville Acacia on hyvinkin katsomisen arvoinen.