Tekijä: Mikko Saari

Johanna kaipasi sitruunamarenkikakkua, joten pitihän neitoa hädässä auttaa. Resepti löytyi Apu-lehden verkkosivuilta, ja tulos oli kieltämättä varsin maittava. Ensimmäiseksi yritykseksi kakku onnistui mainiosti ja maistui ihan siltä miltä pitikin. Parannettavaa jäi: seuraavalla kerralla tehdään tämän sokerikakkupohjan sijasta murotaikinapohja.

Kakku on aika työläs, vaiheita on monia. Lisäksi kakkuun kuluu niin paljon munia, että tämä sopisi mainiosti kananmunapakettiin munanmyyntiä vauhdittamaan.

Pohja:

• 3 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g sulatettua voita tai margariinia

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää jauhot ja rasva. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun isohkoon piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Meillä vuoka osoittautui käytännössä himpun pieneksi kun kiisseli valui reunojen yli, eli aika iso vuoka saa olla.

Sitruunakiisseli:

• 4 kananmunaa (tai pelkät keltuaiset)
• 3 sitruunan raastettu kuori
• 3 sitruunan puristettu mehu
• 3 dl sokeria
• 125 g voita

Pese sitruunat huolella, raasta kuoret ja purista mehu. Pane kaikki ainekset kattilaan ja anna kiisselin kiehua kymmenen minuuttia sekoittaen koko ajan. Tuloksena pitäisi olla jonkin verran alkutilannetta sakeampi soppa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Kiisselin pinnalle aseteltu muovikelmu estää kuoren syntymisen.

Marenki:

• 4 valkuaista
• 2,5 dl sokeria

Vatkaa valkuaisia ja sokeria vesihauteessa, jotta sokeri sulaa joukkoon ja jatka sitten normaaliin tapaan. Toinen tapa on ilmeisesti käyttää tomusokeria ja lisätä sokeria vähitellen. Kovaa vatkausta homma joka tapauksessa vaatii, tuloksena syntyvän marengin pitäisi pysyä kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Laita marenki kylmään odottamaan.

Kun kiisseli ja piirakka ovat suurinpiirtein jäähtyneet, kaada kiisseli piirakkapohjan päälle. Marenkivaahto lusikoidaan tai pursotetaan päälle, jonka jälkeen piirakka käytetään 250-asteisessa uunissa kolmen minuutin ajan saamassa väriä. Jäähdytä ja anna tekeytyä kylmässä puoli tuntia.

Hyvää tuli, mutta tosiaan Johanna tykkää enemmän murotaikinasta kuin kakkupohjasta tämän piirakan yhteydessä, joten sellaista sitten ensi kerralla. Kiisseli on kuitenkin hyvää ja juuri oikean makuista.

Myöhemmin muokattua: Koska haen täältä aina oikeaa reseptiä turhaan, on aika kirjoittaa paremman pohjan resepti tähänkin.

• 150 g voita
• 3-3,5 dl vehnäjauhoja (kokojyvä on hyvä)
• 0,5 tl suolaa
• 2-3 rkl vettä (tai kermaa)

Voi ja jauhot nypitään, sitten lisätään vesi. Laitetaan matalareunaiseen piirakkavuokaan. Kannattaa tehdä kunnon reunat, muuten kiisseli ei pysy aisoissa. Pohja pistellään haarukalla ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 9-10 minuuttia.

Liekö Daim-limettikakku keksitty, kun joku huomasi miten vinkeästi Daim ja lime sointuvat yhteen? En tiedä, mutta kakku on kyllä maukas, maut pelaavat yhteen mainiosti. Tulos on miellyttävä, ei mitenkään liian makea vaan enemmän sellainen kesäisen raikas. Tosi herkullinen, siis. Resepti on nyysitty Me Naiset -lehden jostain suhtkoht tuoreesta numerosta.

Pohja:

• 200 g suklaakeksejä
• 100 g rasvaa
• 2 rkl sokeria

Suklaakekseinä käytin itse Sparin Brownies-keksejä, ne kun olivat suhtkoht edullisia ja näyttivät kaikista suklaisimmilta. Siis niin, että keksit ovat itsessään suklaisia, eikä pelkästään vaaleita keksejä suklaahipuilla. Sokeri tuntui suklaakeksien ohella liialliselta, joten jätin sen pois. Ei huomaa lainkaan.

Joka tapauksessa keksit siis murskataan, sekoitetaan rasvan kanssa ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten vain vuoka pakkaseen siksi aikaa kun täyte valmistuu.

Täyte:

• 2 dl kuohukermaa
• 3 keltuaista
• 1 dl sokeria
• 2 dl ranskankermaa
• 0,5 dl limettimehua
• 2 tl raastettua limetinkuorta
• 2 isoa Daim-patukkaa

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuohukerman sijasta voi keventää kevytvispillä, tulee ihan hyvää niinkin. Vatkaa eri kulhossa (tämä on näitä kakkuja, joka vaatii kulhoja) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keltuaisvaahtoon ja yhdistä lopuksi kermavaahto tähän tahnaan. Lopputulos, kepeän ja kuohkean näköinen vaahto, kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja pakastetaan muutamaksi tunniksi. Tuloksena on herkullinen pakastekakku.

Limetiksi riittää aika pieni, puoli desiä mehua tulee aika pienestä hedelmästä, samoin kuoriraastetta ei tarvitse paljoa. Daimien murskaamiseen en tiedä parasta ratkaisua; monitoimikone veti keksit erittäin näppärästi murskaksi, mutta luulen, että se tekee Daimista liian pientä silppua. Itse hakkasin Daimit kulhossa muusinuijalla. Tuli vähän isompiakin sattumia sekaan, mikä on tietysti kakunsyöjälle hauskaa.

Tämä on tosiaan vähemmän makea kakku kuin odottaisi, ranskankerman ja limetin maku tasapainottaa suklaisuutta. Tulos on mukava, raikas ja aika erikoisen makuinen. Kannattaa kokeilla!