Gradu vaiheessa

Aamun työn tulos: gradu on 61-sivuinen ja täynnä punakynää. Kirjoitustyö ei siis ole edennyt, vaan olen vasta merkinnyt kohdat, joita pitää parantaa (niitä on paljon). Pituuskasvu on tapahtunut marginaaleja kasvattamalla ja riviväliä venyttämällä. Kasvua se on sekin, ei siinä mitään.

Nyt vain pitäisi jaksaa pureutua itse asiaan ja kirjoitella ne puuttuvat osat, niin gradu saattaisi olla valmis hyvinkin nopeasti. Alkaa vain vähäsen väsyttämään tämäkin projekti. Johan tätä onkin kohta vuoden verran pyöritellyt, muodossa tai toisessa. Varsinaista kirjoitusaikaa on ollut oikeastaan aika vähän, enemmän on mennyt aikaa miettimiseen ja viime kesänä ohjelmointiprojektiin.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Uuden vuoden elokuvia

Viime vuoden puolella katseltiin vielä Skeleton Key, joka oli odotettua parempi tapaus. Muuten niin mainio Movielens tarjosi tuolle kolmea tähteä, kun minä laitoin neljä.

Tämä oli se leffa, jonka traileri tuntui spoilaavan koko elokuvan. Elokuvan nähtyäni voin todeta, että ei se nyt niin paha ollut, mutta tietysti traileri on huono, jos sen jäljiltä elokuvaa ei oikeastaan halua nähdä. Joka tapauksessa Skeleton Keyn vahvuuksiin kuuluvat hyvä tunnelma, vinkeä hoodoo-taikuus ja aika nokkela loppukäänne. Hyvää musiikkiakin soi. Suosittelen!

Kissojen valtakunta eli Neko no ongaeshi jäi sitten vuoden 2005 viimeiseksi elokuvaksi. Ei paha! Vaikka elokuvaa ei olekaan ohjannut Hayao Miyazaki, on se silti Studio Ghiblin laatutyötä. Tarina on hauska ja kissathan nyt ovat aina mukavia.

Mukavaa kevyttä koko perheen elokuvaa etsiville Kissojen valtakunta on oivallinen valinta, erityisesti kissarakkaille.

Uuden vuoden ensimmäinen elokuva oli The Yes Men, humoristinen dokumentti WTO:ta kiusaavista keppostelijoista. Suomessa Yes-miesten tunnetuin tempaus on varmasti Tampereella esitelty älyvaate.

Elokuva itsessään olisi voinut olla parempikin, mutta Yes-miesten tempaukset kiinnostivat sen verran, että niiden valmisteluakin jaksoi katsoa. Uskon silti, että aiheesta olisi saanut vähän kiinteämmänkin elokuvan. Viihdyttävää katseltavaa silti, ja culture jamming -aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltavaa.

Kohta loppuu, ihan oikeasti

Näiden kirjojen siteeraaminen pitää lopettaa, koska siinä ei ole mitään järkeä, mutta tätä en voinut välttää. Kirjassa Neljäs ulottuvuus siteerataan ulkoavaruuden asukkia, joka toteaa näin:

Vuosi 2000 on eräänlainen käännekohta Maassa. Sen jälkeen sodat tavallaan loppuvat Maa-planeetalla, koska ne muuttuvat tietyllä tavalla älyllisiksi. Ihmiset tulevat huomaamaan, että aseilla ei rakenneta parempaa maailmaa eli sodat käyvät siis tarpeettomiksi. Tulevaisuudessa Maassa syntyvät ongelmat pyritäänkin ratkaisemaan aina neuvotteluteitse.

Olisikohan tämä kannattanut kertoa suomalaisen kanavoijan sijasta vaikka George W.:lle? Minä en ainakaan näe vaikkapa Irakin tapahtumissa oikein mitään älyllistä (paitsi älypommeja ehkä). Eikä siinä mitään, kyllähän näitä hupsuja väitteitä on ennenkin esitetty, mutta minusta tämä on kyllä aika optimistista ajattelua, ottaen huomioon että kirja on julkaistu vuonna 2000, eikä vaikkapa 1900-luvun alkupuoliskolla…

(Korjataanpa vielä: kirja onkin näemmä kirjoitettu – eikun siis kanavoitu – vuonna 1991. Se kuitenkin julkaistiin vasta 2000, jolloin olisi ehkä kannattanut poistaa vanhaksi mennyt sisältö…)

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Katkos

Nebulalla oli aika vakavan tuntuinen levyrikko, ainakin sen korjaamisessa meni aika kauan. Nyt kaikki kuitenkin toimii. Jotain eilisillan aikana tulleita sähköposteja on kuitenkin saattanut kadota, eli jos kirjoitit minulle jotain enkä vastaa, lähetä uusinta.

Logiikka pätkii

Rauni-Leena Luukanen-Kilde (josta ei onneksi ole kuulunutkaan mitään aikoihin) on vakuuttunut siitä, että maailman ylin teologinen, poliittinen ja sotilaallinen johto tietää ufoista kaiken ja kontrolloi tiedon välittymistä (tai lähinnä välityksen puutetta) tiukasti levittämällä disinformaatiota.

Herää kysymys. Jos tällainen maailmanlaajuinen salaliitto on olemassa, kuinka on mahdollista, että Rauni-Leena Luukanen-Kilde voi kirjoittaa siitä WSOY:n julkaisemassa kirjassa, joka on vapaasti kaikkien saatavilla? Onko kirja kenties lipsahtanut valvontaverkoston sormien läpi, vai kuuluukohan Luukanen-Kilde näihin kokopäivätoimisiin väärän informaation levittäjiin?

Lienee kuitenkin parasta, etten sano kirjan nimeä – tiedä vaikka Suojelupoliisi tulisi koputtelemaan ovelle.

Niin, ja sen verran kyyninen olen kyllä ihmisrodun suhteen, että tähän en usko pätkääkään: ”Jokaisen tulisi kuunnella vain omaa sisintään, omaa sydäntään, joka kyllä erottaa oikean väärästä ja joka näyttää, millaiset motiivit toimivat tiedon taustalla.” Kuuntelemalla sydämensä ääntä aika moni on langennut jos jonkinlaiseen harhautukseen ja joukkopsykoosiin. Vaikka tietysti – ei kai ole mikään ihme, että Luukanen-Kilde kehottaa kuuntelemaan sydäntään ja vaientamaan järjen äänen…

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys