Kategoria: Elämää

Pojalla on nyt ikää kuukausi, kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika kulkee siis kuin siivillä. Hyvin on pärjätty; poika voi paksusti. Massaa on tullut, sen huomaa vekeistä reisissä ja käsissä, ja onpa poika selvästi painavampi nostella.

Päiväohjelmaan sisältyy yhä runsaasti kantamista. Vaikka vaunulenkkejä on tehty jokunen ja vauva on kerran jopa saatu nukkumaan vaunuihin, ilmankin olisi pärjätty, tai ainakin huomattavasti pienemmällä panostuksella. Tämä siis vinkkinä vauvanvarusteita miettiville: rahat kannattaa sijoittaa ennemmin kantoliinaan kuin vaunuihin.

Nimiäiset lähestyvät, niiden järjestelyistä on selvitty yllättävänkin vähällä. Vieraslista kutistettiin minimiin ja vastuu tarjoiluista sysättiin pitopalvelulle. Suosittelen tätä lähestymistapaa; on vähän erikoista, että vasta lapsen saaneiden pitää ylipäätään juhlat järjestää, onhan tässä paljon muutakin mietittävää. Vaan kiva on juhlia, onhan poju nyt sentään juhlistamisen arvoinen.

Muutaman viikon päästä alkaisivat myös työt; vähän kurjaa jättää vauva ja Johanna kotiin päiviksi yksin. Mielellään olisi mukana lastenhoidossa, helpottaahan se hommaa kun on kaksi hoitajaa. Johannakin on saanut aamuisin hyvin nukuttua, kun minä olen saanut vauvan aamuvirkoamisen jälkeen nukutettua kantoliinaan parin tunnin unille. Noh, eiköhän Johanna pärjää, ja onhan se ihan mielenkiintoista nähdä, mitä töitä pääsen tekemään. Sekin kun on yhä mysteeri…

Minulla on uusi treeniohjelma, vauvalle nimittäin. Istun joka päivä pyörivään tuoliin ja pyöritän vauvaa ympäri kymmenisen kierrosta. Sattuipa nimittäin Parent Hacks -blogista merkintä Spin him right round, baby, right round silmiini.

Se siteeraa What’s Going on in There? -kirjaa, jonka mukaan pienen lapsen pyörittäminen neljänä päivänä viikossa neljän viikon ajan edistää lapsen motoriikan kehitystä merkittävästi. Tutkimuksissa kaksosilla todettiin pyöritetyn lapsen pitelevän päätään pystyssä ja vähän istuvankin nelikuukautisena, kun pyörittämätön kaksonen vasta harjoitteli pään pitämistä pystyssä.

Koska tämä treeniohjelma ei ihmeitä vaadi ja on suorastaan hauskaa, päätin ottaa sen käytäntöön. Saapa nähdä, miten vauvan käy…

Kyllä se tästä! Kohta voi jo kirjoitella blogiin muutakin kuin lapsijuttuja. Hiljakseen tehdään jo niitä juttuja, mitä ennen lapsen tuloa, kuten elokuvien katselua (Valiant oli kiva, lievästi hengetön, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen – sen sai ilmaiseksi lähikaupasta, kun osti kolme Leafin karkkipussia) ja kävelyä (lapsi sopeutui vaunuihinsa, mikä oli ihan iloinen asia).

Neuvolassa tykättiin hyvää lapsesta, tulokas on siis ihan terve ja hyvinvoiva. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja lapsi on yhä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, jotain teemme siis oikein! Neuvola oli suhteellisen käpä paikka, käytävä muistutti ehkä enemmän vankilaa kuin lastenneuvolaa, vaan onneksi se muuttaa pikapuoliin melkein naapuriimme. Talo ei ole uusi, mutta tilat ovat muuten laitetut – toivottavasti lopputulos on miellyttävämpi kuin nykyinen. Ei ole vaikeaa, se.

Meillä on sylivauva. Yritykset laittaa vauvaa vaunuihin ulkoilua varten ovat ensimmäisen kokeilun jälkeen johtaneet itkuun ja valitukseen. Ei kai se kivaa ole itsekseen vaunuissa köllötellä (vaikka vaunut ovat kyllä hienot, ei pitäisi olla siitä kiinni), mieluummin on lähikontaktissa vanhempiinsa.

Onneksi on kantoliina. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona vauva Hug-a-bubissa ja homma sujui kuin tanssi. Vauva pysyy tyynenä ja kantaminen käy kevyesti. Vaikka vauva on kuuma, homma on vähemmän hiostavaa kuin uskoisi. Vaan ei kai ihmekään, kun kyse on kuitenkin australialaisesta tuotteesta.

Saapa nähdä, paljonko on vaunuille käyttöä. Keskiviikkona mennään ainakin neuvolaan lapsi kantoliinassa.