Mikko Saari bloggaa toisinaan
Lounastin viime viikolla hyvässä seurassa, kun John Buckman poikkesi vaimonsa kanssa Tampereella puhumassa Openmind-konferenssissa. Buckmanhan on mies Magnatune-levy-yhtiön ja BookMoochin takana.
Jan’s and John’s Mostly London Adventure -blogissa on kuvallinen todiste tapahtuneesta.
Jatketaanpa hyvien vauvatarvikkeiden kehumista: Ergo-kantoreppu on osoittautunut kertakaikkisen näppäräksi aparaatiksi. Kantoliina on hivenen hankala kylmillä ilmoilla, koska se ei oikein sovi takin päälle eikä alle. Ergo sen sijaan toimii takin päällä hyvin, ja kun vauvan pukee riittävän lämpimästi, siinä tarkenee oikein mukavasti.
Ergon voi viritellä eteen, taakse tai sivulle; meillä se on ollut toistaiseksi käytössä etupuolella. Selkärepuksi se viritellään joskus, kun poika tuosta vähän varttuu, tällä hetkellä se toimii hyvin noin. En tiedä miten tuossa käy nukkuminen, mutta ainakin näköalat ovat hivenen paremmat kuin kantoliinasta, mikä sopii erinomaisen hyvin meidän pienelle tarkkailijallemme.
Ergo on myös kantoliinaa vaivattomampi pukea, ja sopii hyvin esimerkiksi kauppareissuille kantovälineeksi.
Eilen saavutettiin muuten merkittävä kehityksellinen askel: poika otti ja kääntyi omatoimisesti selältä vatsalleen, vieläpä pari kertaa, eli mistään sattumasta ei ole kyse. Vanhemmat ovat tietysti suunnattoman ylpeitä kehittyneestä muksustaan (kumpikin meistä onnistui kääntymään mahalleen vasta viisikuisena; poika täyttää ensi maanantaina neljä kuukautta!).
Olen ollut nyt maisteri viikon verran. Ei tunnu erityisen oudolta. Maailma pyörii ja niin päin pois, eikä minusta ole vieläkään tullut maailmankierron keskipistettä. Tutkintotodistuksen hakeminen aktuaarinkansliasta oli kuitenkin kivaa, suosittelen muillekin.
Kaikkea sitä keksitäänkin: BabyLegsit ovat aivan ihania säärystimiä pienille lapsille. Kuulostaa vähän pöljältä ja turhalta, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Legsit nimittäin voittavat esimerkiksi puolipotkuhousut kätevyydellään reippaasti. Ne on helppo pukea ja riisua ja lämmittävät ihan yhtä lailla (settiä voi täydentää sukilla, mutta pienellä vauvalla BabyLegsit peittävät jalkaterätkin kivasti).
Legsit sopivat mainiosti esimerkiksi lämmittämään kantoliinassa kulkevan vauvan kinttuja. Luulisin myös, että näistä on iloa siinä vaiheessa kun lapsi alkaa kontata, pysyvät polvet suojassa. Poikalapsen isänä on myös kivaa, että BabyLegsejä löytyy monenvärisinä – pojille kun on hyvin vähän kirkkaanvärisiä vaatteita, enkä minä ainakaan haluaisi pukea lastani jatkuvasti harmaaseen ja laivastonsiniseen. Yhdellä koollakin pitäisi kai pärjätä pitkään, elleivät sitten kulu kontatessa puhki. No, se selviää kunhan poika pääsee liikenteeseen.
Suomessa BabyLegsejä myy Babyidea (joka myy muuten kaikkea muutakin jännää). Mainos ei ole maksettu, kunhan ovat muuten vaan veikeä ja suosittelemisen arvoiseksi havaittu tuote.
Mikä siinä onkin, että viime kesänä emme millään saaneet aikaiseksi matkustaa Mustanlahden satamaan nautiskelemaan italialaisesta jäätelöstä, mutta nyt matka onnistui peräti lasta vaunuissa kuskaten. Oli muuten hyvää jäätelöä – jotakuinkin aidon italialaisen veroista. Bonuksena vohvelit ovat itsepaistettuja! Kojulla leijaileekin herkullinen vohvelintuoksu.
Kaupungilla käyminen pojan kanssa kävi suhteellisen kätevästi, kaksistaan, mutta en tiedä, kuinka kivaa homma yksin olisi. Voi olla, että huvireissulle ei ihan heti viitsisi lähteä, sen verran pitää varautua ja varustautua matkaan.