Gradu etenee

Kyllä se siitä, gradu nimittäin. Olen viime aikoina työstänyt gradun puutteita aika lailla, kiitos gradun ohjaajan patistelun. Taas se nähdään, kuinka deadline tekee ihmeitä – lupaus toimittaa työ luettavaksi tammikuun aikana on saanut tarttumaan toimeen. En vain pysty toimimaan yhtä hyvin ilman deadlinea.

Lehtijuttuja kirjoitellessa on tottunut ajattelemaan töitään merkkimäärän mukaan. Gradu hipoo sadantuhannen merkin rajaa, eli lehtijuttuna se olisi vain 25 sivua. Gradunsivulle mahtuu kuitenkin paljon vähemmän merkkejä, eli työ on sellaiset 60 sivua pitkä. Ihan kelpo pituus, siis.

Pahin on tällä muokkauskierroksella vielä jäljellä. Toisten tutkimuksen referoiminen on suhteellisen helppoa, osaan ykköslähteeni eli The Overlap Problem in Content-Oriented XML Retrieval Evaluation -artikkelin suunnilleen ulkoa, mutta sitten kun pitäisi omia johtopäätöksiä kehitellä ja ennen kaikkea perustella, törmätään tiettyihin vaikeuksiin. Noh, eiköhän tässä nyt jotakin saa aikaiseksi. Sittenpähän saa taas palautetta ja työn valmistuminen on taas hiukan lähempänä.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Oudot tavat

Outoja tapoja kysellään blogeissa nyt kovasti. Itselleni kävi kutsu Geoblogista, taidan kuitenkin kirjoittaa oudot tapani tänne enkä Gameblogiin.

Oudoimmista oudoin tapani taitaa olla kaikkien pelaamieni lautapelien kirjaaminen ylös. Minulla on netissä tulospalvelu, johon on kirjattu kaikki pelaamani lautapelit vuodesta 2001 lähtien. Jokaisesta pelistä on kirjattu päivämäärä, peli, montako pelaajaa, voitinko. Näitä lukuja sitten pyörittelen huvikseni ja saadakseni käsityksen pelaamisestani. Väittäisin, että tilastointi on melkein yhtä hauskaa kuin itse pelaaminen.

Olen aika pedantti joidenkin asioiden suhteen. Musiikkikirjastoni iTunesissa on huolellisesti kategorioitu ja arvosteltu. Pidän myös iTunesin tilastoista kovasti, ja olen yleensä aika varovainen sen suhteen, että en soita iTunesissa biisejä, joita olen kuunnellut iPodilla synkkaamatta tilastoja välillä. Se on hölmöä ja lievästi pakkomielteistä, mutta outoja tapojahan tässä kyseltiin.

Mitäköhän muuta… Ärsyynnyn törröttävistä kynsinauhoista pahasti, siinä määrin, että olen suunnitellut pitäväni kynsileikkuria aina mukana. Jostain syystä en ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi, ja kärsimys jatkuu.

Kun menemme elokuviin, tallennan lippujen varausnumeron kännykän osoitekirjaan. Sieltä sen löytää helpoiten. Siksi puhelimessani on ollut muun muassa Adolf Hitlerin, Dakota Fanningin, Steve Zissoun ja Harry Potterin numerot.

Riittääköhän oudoksi se, että haaveilin kirjahyllyn järjestämisestä yleisen kirjastoluokituksen mukaan, vaikka en sitä toteuttanutkaan? Saan edelleen suunnatonta mielihyvää siitä, että saman kirjailijan samannäköiset kirjat ovat siististi peräkkäin (esim. Alastair Reynoldsin mustat kirjat, Richard Morganin hopeanhohtoiset ja niin edelleen). Bändeistä suosikkini on Trio Niskalaukaus, koska levynkyljet ovat hyllyssä tyylikkään yhdenmukaiset. Lautapelitkin on tietysti järjestetty niin, että saman valmistajan samankokoiset laatikot ovat vierekkäin.

Noh, siinä ne viisi outoa nyt olivat. On niitä kai oudompiakin, mutta ei nyt tule tähän hätään mieleen. Omien outouksiensa keksiminen on aika vaikeaa, koska minun näkökulmastani esimerkiksi pelattujen lautapelien kirjaaminen on täysin normaalia puuhaa (enkä edes ole ainoa, joka sitä tekee). En jatka haastetta, muut saavat kirjoittaa omista outouksistaan jos haluavat. Kiitollisna luen, mitä kirjoitatte.

Gradu vaiheessa

Aamun työn tulos: gradu on 61-sivuinen ja täynnä punakynää. Kirjoitustyö ei siis ole edennyt, vaan olen vasta merkinnyt kohdat, joita pitää parantaa (niitä on paljon). Pituuskasvu on tapahtunut marginaaleja kasvattamalla ja riviväliä venyttämällä. Kasvua se on sekin, ei siinä mitään.

Nyt vain pitäisi jaksaa pureutua itse asiaan ja kirjoitella ne puuttuvat osat, niin gradu saattaisi olla valmis hyvinkin nopeasti. Alkaa vain vähäsen väsyttämään tämäkin projekti. Johan tätä onkin kohta vuoden verran pyöritellyt, muodossa tai toisessa. Varsinaista kirjoitusaikaa on ollut oikeastaan aika vähän, enemmän on mennyt aikaa miettimiseen ja viime kesänä ohjelmointiprojektiin.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Jouluohjelmaa

Tänä vuonna vietämme ensimmäistä kertaa joulua ihan kahdestaan. Noh, käydään sentään Johannan vanhempia katsomassa, mutta vasta joulupäivänä. Aatto ollaan kahdestaan, se on uutta ja erikoista. Jouluruoatkin kehitetään itse, joten perinteitä luodaan – mitä otetaan mukaan ja mitä ei.

Aika perinteisillä linjoilla mennään. Kinkku on, pieni parikiloinen vain, samoin laatikot ja Johannalle rakkaat salaatit. Eilen vietettiin pikkujoulua dippailemalla kasviksia, syömällä joulutorttuja ja juomalla glögiä. Aloitimme myös kolmipäiväisen Taru sormusten herrasta -leffaputken; ehkä siitäkin tulee jouluperinne?

Yksi jouluperinne on joulukukka, Amaryllis (linkki johtaa Hippeastrumiin, koska oikea Amaryllis on eri kukka). Melko kallis kasvi tuottaa iloa pitkään, kun sen valitsee hyvin eli ottaa kaksivartisen, jossa vasta toinen varsi on puhjennut kukkaan.

Joulukuusikin tulee perjantaina. Se on pullokuusi. Käsite on, yllättävää kyllä, kaikille ihan vieras (edes Google ei tunnista sitä). Mikä siinä on niin vaikeaa? Pullokuusi on niin pieni kuusi, että se mahtuu pulloon. Söpö pikkukuusi on siis luvassa ja siihen vähän koristeita. Kuusenkarkeissa kahdesta kilpailevasta perinteestä (Julia-karkit vastaan Brunbergin tryffelit) mentiin minun perinteeni eli sinihopeisten Brunbergien linjalla; kuusesta tulee muutenkin sinihopeinen.

Sellaista siis joulu täällä.

Julkaistu
Kategoria(t): Elämää