Mikko Saari bloggaa toisinaan
Johanna keksi tässä päivänä eräänä nerokkaan vitsin: mikä on tiedonhakijan suosikkileffa? Total Recall, tiätty.
(Ja sitten se selitys: tiedonhakujen onnistumista mitataan tyypillisesti kahdella muuttujalla. Tarkkuus kertoo, paljonko saaduissa tuloksissa oli relevanttia tavaraa, saanti taas sen, paljonko tietokannan sisältämästä relevantista tavarasta löydettiin. Total Recall tarkoittaa täydellistä saantia.)
Tehtävien vuori nousee edessäni. Töitä: 20 tuntia viikossa lainaustiskipäivystystä. Helmikuun maanantait tiedonlähteet-kurssin harjoituksia vetämässä. 5000 merkin kolumni kerran kuussa, kepeämpi kolumni noin kerran viikossa. Muutama levyarvostelu, eli paljon Johannaa miellyttämättömien levyjen kuuntelua, joka pitää siten tehdä omalla ajalla. Kaksi lautapelikäännöstä: todella työläs ja melko kevyt. Opintoja: graduseminaari, eli keväällä tutkimussuunnitelma ja erilaiset seminaaritehtävät. Tiedonhakujärjestelmien evaluointiseminaari, eli seminaarityö, harjoituksia ja kotitehtäviä. Ja lopulta se tärkein: rentoa elämää vaimon kanssa, eli ei siis liikaa työntekoa iltaisin.
Siinä näin alkajaisiksi. Lista vaikuttaa aika häijyltä, kun sitä näin tarkastelee, mutta yllätän itsenikin suhtautumalla tilanteeseen täysin tyynesti. En huolehdi, enkä edes mieti olisiko oikeastaan syytä. Täytyy vain tehdä sen, mitä ehtii ja suoriutua lopuista jollain muulla tavalla. Selviäähän näistä, kun ei ala panikoida.
Ensi viikolla alkaa tapahtua. Töiden lisäksi ohjelmassa on yliopiston uuden palkkausjärjestelmän koulutustilaisuus (palkkausjärjestelmähän koskettaa minua ehkä joskus, mutta pakko on mennä).
Toinen merkkitapaus on tiedonlähteet-kurssin alkaminen, sillä vedän kurssin harjoituksia helmikuussa. Tapaan kurssin vetäjää ja muita harjoitusten vetäjiä tällä viikolla. Olen enemmän kuin hieman hermostunut, mutta onneksi harjoitusten alkuun on vielä aikaa.
Pitää vain ajatella, kuinka arvokasta ja tärkeää harjoitusten vetäminen on. Se näyttää kauniilta CV:ssä, kun ottaa huomioon, miten suureen arvoon kouluttaminen ja opettaminen on informaatikon työssä noussut.
Kolmas ja huolestuttavin osa viikossani on tutkimus- eli graduseminaarin alku. Vielä ei vaadita valmista gradua tai (toivottavasti) edes ideaa aiheesta, jatkuuhan seminaari vielä syksyllä, mutta sittenkin – kyllähän tässä nyt jollain vedenjakajalla ollaan valmistumisen suhteen. Iik.
Joulu oli ja meni. Juhlallisuudet menivät perinteisillä linjoilla ja leppoisasti. Hyvää ruokaa riitti ja paljon hyviä lahjoja. Herkuista kirjoittelen todennäköisesti vielä tarkemminkin. Lahjoista voisi mainita vaikkapa uudet peitot ja tyynyt, joulunpyhinä paljon pelatun Mario Kart: Double Dash!!, mainion Konttori-boksin ja hienon laukun. Ja tonni karkkia, mutta vain yksi perinteinen suklaarasia. Ihmeellistä.
Liikaa ei siis joulunpyhinä stressattu. Hyvä niin. Nyt kun vielä tämä viikko on suhtkoht löysää töiden suhteen, on hyvät toipumisolosuhteetkin koossa. Vain veroilmoituksen täyttämisen kiusa vaanii taustalla…
Yli vuoden takainen miljoonajahti palasi kummittelemaan. Kela muisti Johannaa kauan odotetulla heippalapulla, jossa ilmoitettiin asumislisän pudotuksesta. Minun viime vuoden tulojeni johdosta Johannan asumislisä putosi 30 euroon kuukaudessa.
Noh, eipä tuo mitään – asian pitäisi korjaantua yksinkertaisella valituksella. Tulotasoni on pudonnut tuosta reilusta 20 000 eurosta aika lailla enemmän kuin ne vaaditut 20%. Itse asiassa, tämän vuoden tuloni ovat vähemmän kuin 20% 20 000 eurosta! Niin katoaa mainen mammona, vaan ei sentään tyystin – mukava osa voitosta makaa edelleen tilillä korkoa kasvamassa. Ihan vielä en pääse koroilla elämään, vuoden mittaan korkoa kertyi nelisenkymppiä, josta ei verojen jälkeen paljon jää.