Saimme ensimmäisen häälahjamme! Robert lahjoi meitä lautapelillä. Johannakin vallan ihastui, mikä on Johannan ja lautapelien kohdalla melko harvinaista.
Kategoria: Elämää
Unissa on totuus
Jos näkee samana yönä kaksi kertaa unen samasta aiheesta, pitäisiköhän asia ottaa vakavasti? Molemmissa unissa olin häissämme pitämässä puhetta, jota en ollut valmistellut yhtään. Olisi siis varmaan aika alkaa valmistelemaan puhetta, kun sellaisen olen kerran luvannut pitää…
Luonto tulee lähelle
Olen ihaillut lintuja ikkunalaudallamme silloin tällöin ja läheisen katuvalon päällä useamminkin. Eilen illalla luonto tuli kuitenkin liian lähelle, kun varpunen lennähti makuuhuoneesta kirjahyllyyn istumaan kesken tv:n katselun. Ensimmäinen operaatio oli teljetä lintu makuuhuoneeseen, koska sieltä se oli tullut sisäänkin, sen jälkeen alkoi pohdinta, kuinka sen saisi pihalle. Päädyimme rauhoittamaan lintua käärimällä se pyyhkeeseen, mutta kun yritin lähestyä varpusparkaa pyyhkeen kanssa, se lennähti omatoimisesti ulos ikkunasta. Kiitokseksi kaikesta mokoma väänsi hätäpaskat suoraan sängylleni.
Mitä tästä opimme: makuuhuoneen tuuletusikkunaa pidetään vastedes vähän pienemmällä.
Tenttiinlukua
Luen taas hirveällä tarmolla tentteihin. Tällä hetkellä työn alla on Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana, metateoreettinen pakollisiin syventäviin kuuluva kurssi. Aineisto on jokseenkin puisevaa. Luettavana on yksi kirja ja kaksi artikkelia. Artikkelit ovat lyhyitä, mutta toisaalta erittäin tiiviitä: muistiinpanoja kertyy sivukaupalla ja yhden sivun käsittelyyn kuluu helposti minuuttikaupalla aikaa. Ottaisin kuitenkin mieluummin jatkossakin mieluummin tiiviitä artikkeleita kuin jaarittelevia kirjoja.
Hampilääkäri
Koin aiemmalla hammaslääkärikäynnilläni pienoisen järkytyksen: hampaistani löytyi reikä! Se olikin ensimmäinen kerta. Tänään jouduin operoitavaksi. Nöösi kun olen, pyysin luonnollisesti puudutuksen. Odotin kipeää neulanpistoa, mutta sellaista ei tullutkaan. En edes oikeastaan huomannut koko piikkiä.
Puutumisen kyllä huomasi. Nytkin voin viihdyttää itseäni vielä tunnin verran tökkimällä poskeani. Tuntuu oudolta.
Itse paikkaus oli samoin yllättävänkin helppo operaatio. Melkoinen sirkkeli hammaslääkärillä oli, äänestä päätellen, mutta eipä sekään oikein miltään tuntunut. Varsinainen kärsimys alkoi vasta, kun hammaslääkäri kävi poistamaan hammaskiveä. Onneksi se operaatio oli lyhyt, varsinkin viimekertaiseen verrattuna. Ilkeää puuhaa, en käsitä, kuinka hampaat voivat moista louhintaa kestää.
Noh, nyt ovat taas hampaat kunnossa. Vuoden päästä uudestaan – alan pikkuhiljaa uskoa, että säännöllisesti käymällä yksittäiset käynnit eivät ole ihan yhtä pahoja.