Kirjaston asiakkaat

Kirjastoissa käy monenlaista väkeä. Yliopistokirjaston asiakaskunta lienee keskimäärin paremmin koulutettua ja, noh, sivistyneempää kuin yleisten kirjaston asiakkaat, jotka edustavat laajempaa leikkausta kansasta. Siksi pelottaa ajatus päätyä joskus töihin yleiseen kirjastoon, kun yliopiston kirjastossakin näkee varsin monenlaista menijää.

Ykköseksi ärsyttävien asiakkaiden joukossa on kuitenkin noussut yksi joukko. Kyseiseltä ryhmältä kieltäisin kirjaston käytön saman tien, kortti hyllylle ja heti. Kyseessä ovat kirjojen jemmaajat. Viimeksi tänään löysin kirjaston taideosaston nurkasta – kokoelmien kenties syrjäisin nurkka – englanninkielen sanakirjan ja muiden kirjojen taakse piilotettuna kolme tutkielmaa. Joku on opiskellut onnellisena ja pitänyt kirjat kätevästi varattuna. Luulisi, ettei olisi tarpeen, sillä tutkielmia ja sanakirjoja ei saa muutenkaan viedä pois kirjastosta.

Toinen kätkö löytyi aikaisemmin jonkun saksalaisen historiallisen kirjasarjan takaa. Hyvä piilo – niihin kirjoihin ei kukaan ollut koskenut vuosikausiin, ennen minua. Kirjakätkön kirjoista yksi oli jo ehditty merkitä kadonneeksi perusteellisten etsintöjen jälkeen.

Minkäköhänlaisesta rautalangasta pitäisi vääntää, että menisi perille? Kirjaston kirjat on tarkoitettu kirjaston kaikille asiakkaille. Niitä ei siis töhritä piloille tai piiloteta kätköihin. Kulmien taittelu kirjanmerkeiksikin on pahatapaista ja sopimatonta.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Tätäkö se on?

Nyt on kirjastonhoitajaolo. Istun lainaustiskillä villatakki päällä. Ei puutu kuin nuttura.

Villatakin puolustukseksi on sanottava, että se ei ole harmaa vaan itse asiassa hyvinkin nuorekas.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Korttien määrästä

Eilen arvioin käsiteltäviä kortteja olevan tuhansia, ehkä kymmeniä. Tänään käsittelin kaksi laatikollista (laatikoita on 192) ja nykyinen arvio käsittelyä vaativien korttien määrästä on noin 40 000 kappaletta. Jokainen kortti on siis poimittava laatikosta, lajiteltava luokkanumeron mukaan järjestykseen, kirja on etsittävä hyllyistä ja kärrättävä huoneeseen, jossa tarkistan, löytyykö sitä Varastokirjaston kokoelmista. Sen jälkeen kärrään kirjat kerrosta ylemmäs kaappiin, josta ne siirtyvät jonkun muun vastuulle.

En odota saavani projektia valmiiksi sinä aikana, kun olen töissä.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Töitä!

Maanantaina oli tullut sähköpostitse kysymys, että kiinnostaisivatko työt. Vastasin, ja tänään tapasin Tampereen yliopiston kirjaston henkilöstöpäällikön. Vähänpä odotin tänään pitäväni ensimmäisen työpäiväni!

Olen nyt kahdessa tehtävässä: 20 tuntia viikossa kirjastoavustajana lainaustiskillä ja 16 tuntia ja 15 minuuttia kirjastosihteerinä kirjaston muuttoprojektissa. Kirjastohan muuttaa parin vuoden päästä ja sitä ennen on luonnollisesti paljon tehtävää. Minun osani on käydä läpi vanhaa kortistoa (kyllä, sellainenkin yhä on ja siellä on kirjoja, joita ei tietokannasta löydy), poimia pääkortit, etsiä kirjat hyllystä, tarkistaa niiden saatavuus varastokirjastosta ja nakata sitten johonkin pinoon muiden huoleksi.

Kuulostaa siis ihan leppoisalta puuhalta. Työtä riittää, koska kortteja on paljon, tuhansia ellei kymmeniä tuhansia. Ihan kiva, että työ on kaksiosaista, kumpaankin leipääntyisi varmaan aika nopeasti jos täysipäiväisenä tekisi.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Yleinen kirjastoluokitus

Tori Amosin kokoelmalevy Tales of a Librarian on hieno levy. Ostin sen Johannalle vuosipäivälahjaksi, pitkälti jo sen nimen vuoksi. Levy miellytti saajaa, vaikka monet kappaleista tuttuja olivatkin.

Levyn herkullisin yksityiskohta on kappaleiden järjestys. Se ei ole kronologinen tai sattumanvarainen: kappaleet on järjestetty aiheen mukaan. Kappaleet on luokitettu Deweyn kymmenluokituksen mukaan ja laitettu sen mukaiseen järjestykseen.

Levyn aloittaa Tear in Your Hand, jonka luokka on 110.113 – kosmologia. Me and a Gun on saanut luokakseen 362.8 – raiskaukset. Winter on luokassa 525 – vuodenajat. Levyn lopusta löytyy Jackie’s Strength luokasta 973.922 – Yhdysvaltain historia, varhainen 1960-luku. Osuvaa ja hauskaa.

Dewey kehitti nokkelan luokituksensa jo vuonna 1876. Alkuperäinen opus, Gutenberg-projektin kautta löytyvä A Classification and Subject Index for Cataloguing and Arranging the Books and Pamphlets of a Library on todennäköisesti aika tylsää luettavaa. Kymmeneen pääluokkaan jakautuva desimaalijärjestelmä on nerokas keksintö. Luokkia voi tarkentaa rajattomasti lisäämällä uusia numeroita luokkanumeron perään. Esimerkiksi yhdeksiköllä alkavat historia ja maantiede. 97 on Pohjois-Amerikka, 973 Yhdysvallat. 922-täsmennys taas viittaa elämäkertaan.

Sisters of Mercy -goottibändikin on näemmä, kauaskantoisesti, saanut luokituksensa jo Deweyn alkuperäisessä vuoden 1876 luokituksessa – se on 362. Menee yhteiskuntatieteiden puolelle…

Noh, asiaan. Deweyn luokitusta ei Suomessa käytetä, vaikka se tutulta voikin vaikuttaa. Yleisissä kirjastoissa käytetään Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää, tieteellisissä kirjastoissa taas hieman monimutkaisempaa Yleistä kymmenluokitusta, joka myös UDK-lyhenteellä tunnetaan. Nämä kaikki perustuvat Deweyn luokitukseen ja pääluokat ainakin ovat jokseenkin samat.

Tästä kaikesta riemastuneena – vain kirjastonörtit voivat innostua tällaisista asioista – päätimme organisoida kirjahyllymme YKL:n mukaan. Kirjastoissa luokka 84.2 on aina ylivoimaisesti suurin – siinä on kaikki suomenkielinen kertomakirjallisuus. Meillä 84.5 eli englanninkielinen kertomakirjallisuus kilpailisi vahvasti, mutta päätimme olla vähemmän tylsiä. Kaunokirjallisuuskin luokitellaan siis sen sisällön aihepiirin mukaan, koska se on vain niin paljon kiinnostavampaa.

Näin ollen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on 20.2 – kristinusko ja teologia. Banksin Feersum Endjinn on 38.551 – luku-, kirjoitus- ja puhehäiriöiset. Perez-Reverten Merikartta on, natürlich, 69.6302 eli merikortit (olkoonkin että muotoluokka 02 eli kartat ei loppuun kuuluisikaan – pelkkä 69.63 on vesiliikenne, karttamuotoluokka lopussa täsmentää luokituksen merikorteiksi).

Hölmöä, mutta todella viihdyttävää.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto