Kirjastoissa käy monenlaista väkeä. Yliopistokirjaston asiakaskunta lienee keskimäärin paremmin koulutettua ja, noh, sivistyneempää kuin yleisten kirjaston asiakkaat, jotka edustavat laajempaa leikkausta kansasta. Siksi pelottaa ajatus päätyä joskus töihin yleiseen kirjastoon, kun yliopiston kirjastossakin näkee varsin monenlaista menijää.
Ykköseksi ärsyttävien asiakkaiden joukossa on kuitenkin noussut yksi joukko. Kyseiseltä ryhmältä kieltäisin kirjaston käytön saman tien, kortti hyllylle ja heti. Kyseessä ovat kirjojen jemmaajat. Viimeksi tänään löysin kirjaston taideosaston nurkasta – kokoelmien kenties syrjäisin nurkka – englanninkielen sanakirjan ja muiden kirjojen taakse piilotettuna kolme tutkielmaa. Joku on opiskellut onnellisena ja pitänyt kirjat kätevästi varattuna. Luulisi, ettei olisi tarpeen, sillä tutkielmia ja sanakirjoja ei saa muutenkaan viedä pois kirjastosta.
Toinen kätkö löytyi aikaisemmin jonkun saksalaisen historiallisen kirjasarjan takaa. Hyvä piilo – niihin kirjoihin ei kukaan ollut koskenut vuosikausiin, ennen minua. Kirjakätkön kirjoista yksi oli jo ehditty merkitä kadonneeksi perusteellisten etsintöjen jälkeen.
Minkäköhänlaisesta rautalangasta pitäisi vääntää, että menisi perille? Kirjaston kirjat on tarkoitettu kirjaston kaikille asiakkaille. Niitä ei siis töhritä piloille tai piiloteta kätköihin. Kulmien taittelu kirjanmerkeiksikin on pahatapaista ja sopimatonta.