Kategoria: Elokuvat ja tv

Nyt on nähty Ring 2 ja idiootteja. Että terveiset vaan kahdelle keskustelukerholle meidän takanamme, en tiedä kumpi oli pahempi, kikattavat teinitytöt vai Johannan penkkiä potkineet miehet, jotka eivät pitäneet elokuvasta. Grr. Pitänee jatkossa keskittyä käymään elokuvissa sellaisiin aikoihin, että muita katsojia on mahdollisimman vähän. Plevnan ykkössaliin mahtuu yksinkertaisesti liian monta elokuvakokemusta häiritsevää pälliä.

Elokuva oli kuitenkin ihan ok. Alkuperäinen Ringu 2 oli kummallinen sekavuus, tässä pysyi sentään kärryillä koko elokuvan ajan. Yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä Ring 2 ei missään nimessä ollut, mutta kehitteli kuitenkin edellisen elokuvan aiheita eteenpäin. Aikaisempiin tapahtumiin palattiin ja kehittipä elokuva loppuun vielä aika raskastakin tavaraa – en kerro mitä, niin ette spoilaannu.

Elokuvassa Rachel ja Aidan ovat muuttaneet pakoon kauhistuttavia tapahtumia, jotka tietysti seuraavat perässä. Mielenkiintoista sinänsä, että Yhdysvaltojen kokoisessa isossa maassa Rachel päättää paeta jopa kahden tunnin ajomatkan päähän… Ratkaisulla on tietysti elokuvallinen merkityksensä, sillä nyt voidaan poiketa edellisen elokuvan tapahtumapaikoilla kätevästi.

Ring 2 on ihan kelpo elokuva, jolla on hetkensä. Kauhutunnelmissa ja muussakin jäädään kuitenkin ykkösosan varjoon. Se tuskin ketään yllättää.

Ja pliis! Jos menet katsomaan jatko-osaa kaverisi kanssa, joka ei ole nähnyt ensimmäistä osaa, kerro ykkösosan juoni jo etukäteen, eikä vasta teatterissa.

Lauantai-iltana katselimme Pahan pukin, hieman joulun jälkeen, mutta minkäs teet – elokuvassakin oli niin kesäisiä joulukohtauksia, joten maaliskuu sopii tälle jouluelokuvalle hienosti. Mitään aivan perinteisintä joulusiirappia Paha pukki ei muutenkaan ole, sillä tämä komedia jos mikä nojaa alatyylisyyteen. Billy Bob Thornton esiintyy joulupukkina ja syö, juo ja sekstaa minkä ehtii. Elokuvassa myös kiroillaan varsin reippaaseen tahtiin, fuck lausutaan yli kerran minuutissa. Että sellainen jouluelokuva. Tarinalla on kuitenkin omanlaisensa onnellinen loppu ja mikäli alatyylisyys viihdyttää, elokuva on ihan hauskaa katsottavaa.

Sunnuntaina kävimme teatterissa katsomassa kotimaista, Onnen varjot oli mainio. Tiina Lymi on aina yhtä loistava. Nicke Lignell taas ei – mies näyttää ihan Jim Carreylta, mutta näyttelijänlahjat ovat vähän eri tasoa. Elokuvassa pyöriteltiin lapsettomuutta monelta kantilta, lapsettomuudesta kärsivän päähenkilön tarina kantoi hyvin läpi koko elokuvan. Perusvireeltään varsin traaginen elokuva oli onneksi siinä määrin hauska ja lämminhenkinen, ettei katsominen ollut yhtä tragediaa. Perushyvää kotimaista elokuvaa, kuuluu arvio. Suositeltavaa, etenkin jos aihe kiinnostaa.

Ennen Onnen varjoja mainostettiin Bill Murrayn tähdittämään Life Aquaticia. Moby Dickiä Jacques Cousteauhun naittava komedia vaikuttaa varsin lupaavalta. Odotamme mielenkiinnolla.

Oletteko huomanneet mm. Dharman ja Gregin lopussa tulevaa ruudullista tekstiä? Teksti menee ohi niin nopeasti, ettei sitä koskaan ehdi lukea. Ratkaisuna olisi tietysti nauhoittaa jakso ja pysäyttää kuva tekstin kohdalla, mutta kuka viitsii? Ratkaisu löytyy netistä, sillä kaikki tekstit löytyvät Chuck Lorre Productionsin arkistosta. Jee.

(lähde Boing Boing: Chuck Lorre’s vanity cards)

Viikolla katseltiin M. Night Shyamalanin Village. Valinta oli mielenkiintoinen, koska Johanna oli nähnyt elokuvan aikaisemmin ja spoilannut sen minulle (omasta pyynnöstäni). Katsoimme silti, ja mikäs siinä katsoessa – hyvä elokuva se oli.

Tai siis hyvä ja hyvä, mutta ihan kelpo. Elokuvan perusidea (jota en tässä spoilaa) oli toimiva, vaikka ei varmastikaan kestäisi lähempää tarkastelua. Idea kuitenkin herätti viihdytti. Elokuvan visuaalinen ilmekin oli mainio: hyvää värinkäyttöä.

Tähän mennessä näkemäni Shyamalanin elokuvat asettuvat asteikolle jotenkin siten, että Village ja Särkymätön ovat parhaat, sitten tulee Kuudes aisti ja hännänhuippuna Signs. Mikään elokuvista ei ole huippuluokkaa, mutta ei Signskään mikään aivan surkea tapaus ollut.

Resident Evil: Apocalypse oli melkoista b-viihdettä, mutta toimi sen yhden katselukerran ihan mainiosti. Ei juuri haitannut, että edellinen osa ja tietokonepeli ovat jääneet väliin – houkutus perehtyä laajemmin on vähissä tämän jälkeen. Sittenkin: aikaansa voi huonomminkin käyttää kuin viihdyttäviin roskaelokuviin.