Kategoria: Elokuvat ja tv

Toissapäivänä katselimme vaihteeksi kepeämpää viihdettä. Ihastuttava Audrey Tautou loisti mielenkiintoisen kaksipuolisen rakkaustarinan Rakastaa, ei rakasta pääosassa. Elokuva on kekseliäs ja hyvin tehty. Pidin suuresti.

Eilisen näytäntönä katseltiin aina yhtä hyvien Kevin Spacekin ja Kate Winsletin tähdittämä kuolemantuomiodraama David Galen elämä. Elokuva oli yllättävä ja provokatiivinen. Teatterissa se jäi näkemättä, hyvä että tilanne paikattiin nyt.

Olen heikkona hömppäokkulttikauhuun. Valitettavasti Revelation – Ilmestys oli jopa minun asteikollani melkoista kuraa. Suureellinen juoni (temppeliritarien vuosisatojen ikäinen suurmestari – Udo Kier – pyörittää sormensa ympärille niin jenkkien turvallisuuspalvelu NSA:ta kuin Vatikaania, jotta saisi kasvattaa Jeesuksen toisen tulemisen mieleisellään tavalla) ei oikein täysin selvinnyt elokuvan varsin kryptisistä käänteistä. Huhhuh. Ajanpuutteen vuoksi viimeinen kolmannes elokuvasta kelattiin nopeasti läpi, mutta en usko, että menetimme paljoakaan. Bonuksena vielä huumoria herätti takakannen teksti, jolla ei ollut paljoakaan tekemistä itse elokuvan kanssa…

Katselimme eilen lisää elokuvia. Vuokrasimme Johannan valitseman Identityn, joka vaikutti varsin kiinnostavalta murhamysteeriltä. En viitsi kertoa juonesta paljoakaan, etten pilaa kenenkään iloa. Elokuva on nimittäin melkoisen erikoinen tapaus… Sitä voisi kai kuvailla vahvasti psykologiseksi moderniksi versioksi Kymmenenestä pienestä neekeripojasta. John Cusack loistaa pääosassa ja käsikirjoittaja ansaitsee myös kunniamaininnan.

Illan toinen elokuva oli telkkarista tullut Ghostbusters II, joka on suuria suosikkejani lapsuudesta. Se on nykyään paikoin hilpeästi vanhentunut, mutta siitä huolimatta hauska ja viihdyttävä elokuva.

Eilen katseltiin trilleriä. Johanna oli kuullut kehuja, joten valitsimme Harrison Fordin ja Michelle Pfeifferin tähdittämän elokuvan Salaisuus pinnan alla. Itse en tiennyt elokuvasta etukäteen juuri mitään, ja siksi se olikin oikeastaan varsin mieluisa yllätys. Se kun ei ollut lainkaan kehnompi!

Elokuvan juoni oli kiinnostava ja avautui sopivan rauhallisesti. Alkuun harrastettiin naapurikyttäystä vähän Takaikkunan tyyliin, mutta pian tilanne muuttui vähän toiseen suuntaan. Lopputulos oli joka tapauksessa yllättävä. Elokuva oli yleensä ottaen tyylikkäästi tehty, ehkä aivan loppua lukuunottamatta. Sitä olisi voinut parantaa. Kahdesta tunnista olisi voinut myös kenties leikata osan pois. Silti, elokuva oli miellyttävän positiivinen yllätys.

Eilen illalla katseltiin pitkästä aikaa elokuvia. Makuunin kortissa oli ilmaista elokuvaa pantattu jo tovi, joten nyt otimme sitten kaksi elokuvaa. Ensimmäiseksi valikoitui etelä-korealainen Phone. Elokuva oli alkuun hieman vaikeaselkoinen, mutta loppua kohden selkeytyi (ja parani) huomattavasti. Aasialaisille elokuville tuttuun tapaan ymmärtämistä vaikeutti hieman hankaluus erottaa näyttelijöitä toisistaan… Kännykkäkauhua Phonessa kuitenkin viriteltiin, mutta kaikkea ei kuitenkaan selitetty yliluonnollisilla syillä. Lopullinen selitys oli hyvinkin luonnollinen.

Illan toinen elokuva oli My Little Eye, joka oli tarkoitus käydä katsomassa elokuvissakin. Jäi silloin, mutta nyt puute paikattiin. Tosi-tv-hömpän ystävinä elokuvan teema, viiden nuoren sulkeminen puoleksi vuodeksi keskelle ei mitään kameroiden seurattavaksi oli kiinnostava. Hämmentävästi vain puolen vuoden oleskelu skipattiin alle puolessa minuutissa, elokuva keskittyi vain ja ainoastaan viimeiseen viikkoon.

Viikon aikana sattuu ja tapahtuu, luonnollisesti. Tarinassa on aukkoja ja henkilöt ovat hieman latteita, mutta tunnelma kyllä toimii. Toisin kuin Phonessa, elokuva kuitenkin huonontuu loppua kohden. Alun tunnelma on huomattavasti loppua parempi. Harmi sinänsä, koska My Little Eye on ihan miellyttävä pieni kauhupala.

Nelosen uusi Roolihuijaus-sarja on kiinnostavimpia juttuja televisiossa tällä hetkellä (tosin CSI alkoi taas eilen!). Sarjan idea on ottaa ihminen ja pistää tämä esiintymään itselleen täysin vieraassa ympäristössä. Kuukausi on aikaa harjoitella, sen jälkeen seuraa testi, jossa uskottavuus punnitaan. Ensimmäisessä jaksossa maaseudulta kotoisin oleva yläluokkainen nuori mies pistettiin Lontooseen portsariksi. Sitä ennen miestä piti tietysti muokata aika paljonkin. Tällä viikolla taas vähän harmaasta sellististä tehtiin trendikäs klubi-dj.

Varsinaisen testin lisäksi (josta kaikki ovat tähän asti selvinneet, mainitut tapaukset suorastaan erinomaisesti) on mielenkiintoista seurata, mitä uusi kokemus tekee osallistujille. Kamarimusiikkia harrastava sellisti saatiin innostumaan teknomenosta siinä määrin, että klubbailusta ja levyjen pyörittämisestä tuli pysyvä harrastus.

Ensi viikon jaksossa punkkari pistetään kapellimestariksi, luulisin – saapa nähdä, miten siinä käy.