Kategoria: Kulttuuri

Ihmeperhe oli odotettua parempi. Perheenjäsenten supervoimat vain jaksavat huvittaa surullisella tavalla edelleen: isä on supervahva, äiti superjoustava, poika salamannopea ja tytär näkymätön… Mielenkiintoisia valintoja, mutta elokuva toimi mainiosti. Hyvä ja vauhdikas (joskin paikoin vähän ilmeinen) juoni kantoi koko elokuvan ajan ja todella näyttävä graafinen suunnittelu viihdytti koko ajan. Elokuva oli yhtä tyylitajun juhlaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille animaatioleffojen ystäville.

Sky Captain and the World of Tomorrow oli hieman toisenlainen tietokoneanimaation taidonnäyte. Kokonaan bluescreeniä vasten kuvattu elokuva tavoitti hakemansa tyylin näyttävästi, mutta lopputulos oli jotenkin … vieraannuttava? Outo kuitenkin. Samalla jälki oli perin omaperäistä, mutta jotenkin ehkä kuitenkin liian outoa. Elokuvassa oli paljon hyvin klassisia ja vanhanaikaisia elementtejä, juonessa ja tyylissä, lopputuloksesta on aika vaikea saada otetta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta ei sittenkään mikään huippuleffa, enemmän kiinnostava kuriositeetti.

Nyt on nähty Ring 2 ja idiootteja. Että terveiset vaan kahdelle keskustelukerholle meidän takanamme, en tiedä kumpi oli pahempi, kikattavat teinitytöt vai Johannan penkkiä potkineet miehet, jotka eivät pitäneet elokuvasta. Grr. Pitänee jatkossa keskittyä käymään elokuvissa sellaisiin aikoihin, että muita katsojia on mahdollisimman vähän. Plevnan ykkössaliin mahtuu yksinkertaisesti liian monta elokuvakokemusta häiritsevää pälliä.

Elokuva oli kuitenkin ihan ok. Alkuperäinen Ringu 2 oli kummallinen sekavuus, tässä pysyi sentään kärryillä koko elokuvan ajan. Yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä Ring 2 ei missään nimessä ollut, mutta kehitteli kuitenkin edellisen elokuvan aiheita eteenpäin. Aikaisempiin tapahtumiin palattiin ja kehittipä elokuva loppuun vielä aika raskastakin tavaraa – en kerro mitä, niin ette spoilaannu.

Elokuvassa Rachel ja Aidan ovat muuttaneet pakoon kauhistuttavia tapahtumia, jotka tietysti seuraavat perässä. Mielenkiintoista sinänsä, että Yhdysvaltojen kokoisessa isossa maassa Rachel päättää paeta jopa kahden tunnin ajomatkan päähän… Ratkaisulla on tietysti elokuvallinen merkityksensä, sillä nyt voidaan poiketa edellisen elokuvan tapahtumapaikoilla kätevästi.

Ring 2 on ihan kelpo elokuva, jolla on hetkensä. Kauhutunnelmissa ja muussakin jäädään kuitenkin ykkösosan varjoon. Se tuskin ketään yllättää.

Ja pliis! Jos menet katsomaan jatko-osaa kaverisi kanssa, joka ei ole nähnyt ensimmäistä osaa, kerro ykkösosan juoni jo etukäteen, eikä vasta teatterissa.

Lauantai-iltana katselimme Pahan pukin, hieman joulun jälkeen, mutta minkäs teet – elokuvassakin oli niin kesäisiä joulukohtauksia, joten maaliskuu sopii tälle jouluelokuvalle hienosti. Mitään aivan perinteisintä joulusiirappia Paha pukki ei muutenkaan ole, sillä tämä komedia jos mikä nojaa alatyylisyyteen. Billy Bob Thornton esiintyy joulupukkina ja syö, juo ja sekstaa minkä ehtii. Elokuvassa myös kiroillaan varsin reippaaseen tahtiin, fuck lausutaan yli kerran minuutissa. Että sellainen jouluelokuva. Tarinalla on kuitenkin omanlaisensa onnellinen loppu ja mikäli alatyylisyys viihdyttää, elokuva on ihan hauskaa katsottavaa.

Sunnuntaina kävimme teatterissa katsomassa kotimaista, Onnen varjot oli mainio. Tiina Lymi on aina yhtä loistava. Nicke Lignell taas ei – mies näyttää ihan Jim Carreylta, mutta näyttelijänlahjat ovat vähän eri tasoa. Elokuvassa pyöriteltiin lapsettomuutta monelta kantilta, lapsettomuudesta kärsivän päähenkilön tarina kantoi hyvin läpi koko elokuvan. Perusvireeltään varsin traaginen elokuva oli onneksi siinä määrin hauska ja lämminhenkinen, ettei katsominen ollut yhtä tragediaa. Perushyvää kotimaista elokuvaa, kuuluu arvio. Suositeltavaa, etenkin jos aihe kiinnostaa.

Ennen Onnen varjoja mainostettiin Bill Murrayn tähdittämään Life Aquaticia. Moby Dickiä Jacques Cousteauhun naittava komedia vaikuttaa varsin lupaavalta. Odotamme mielenkiinnolla.