Creme Bonjour

Eilen koekeittiössämme testattiin Creme Bonjour -ruoanlaittofraichea. Ruokalistalla oli kanaa ja simpukkapastaa pippurisekoitusfraichella vahvistettuna. Lopputulos ei oikein tyydyttänyt, sillä pippurisekoitus oli tolkuttoman vahvaa. Pippuri poltti suuta, eikä ruoka enää maistunut erityisen hyvältä. Hämmästyttää mokoman tulisuus, kun ei tuotteesta millään saa sellaista kuvaa, että sen kanssa osaisi olla varovainen.

Jatkossa vastaavaa herkkua tehdään totuttuun tapaan ruokakermalla ja Creme Bonjour -pippurijuustolla: tulos on miedompi, kermaisempi ja paljon maukkaampi.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Attika

Kävin viikonloppuna Jyväskylässä. Viikonlopun aikana pelattiin peli jos toinen Attikaa (aiheesta enemmän Gameblogin puolella). Siitä innostuneena kirjoitin arvostelun Attikasta. Kehittelin muutenkin taas vaihteeksi uutta sisältöä lautapelipuolelle, perehtykäähän jos sellainen kiinnostaa!

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Pasta carbonara

Ehkä pahiten kaltoinkohdeltu ruokalaji on pasta carbonara. Viimeksi maanantaina söin yliopiston ruokalalla epämääräistä penne-pastan ja kinkun sekoitusta, jota carbonaraksi kutsuttiin. Ihan kelvollistahan se, mutta todella kaukana kunnollisesta carbonarasta. Toivoisinkin, että kinkkupastaa kutsuttaisiin kinkkupastaksi ja carbonaraa carbonaraksi!

Jottei menisi ihan valittamiseksi, kerrotaan, miten se sitten oikeasti tehdään. Epämääräisen teollisen kinkkusuikaleen sijasta carbonaraan käytetään porsaankylkeä tai pekonia, joka leikataan suikaleiksi tai silpuksi. Toinen keskeinen elementti on kananmuna, joka sekoitetaan raakana pastan (spagetti tai tagliatelle) ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa (muna paistuu kyllä kuumien ainesten joukossa). Tyylistä tarkat laittavat pelkät keltuaiset kokonaisina lautaselle annoksen päälle. Selailin netistä reseptejä, joissa pekonin seuraksi laitettiin myös pari desiä kermaa. En ole kokeillut, mutta toiminee kyllä. Ei sovi myöskään unohtaa ripotella päälle runsaasti mustapippuria ja parmesanraastetta.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Kolmannen ulottuvuuden synkkä lumo

Minusta on vähän tylsää, miten suosittua kolmiulotteisuus ja fotorealismin tavoittelu nykyisissä digitaalipeleissä on. Ilmiö on toisaalta ymmärrettävä: kun pikselimössöstä on päästy polygoneihin, hinku hyödyntää uutta teknologiaa on kova. Näytönohjainten tekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia ja uutta laskentatehoa käytetään nimenomaan yksityiskohtaisen polygonipaljouden laskemiseen.

Näytönohjainvalmistajat luonnollisesti myhäilevät innoissaan. Tekniikka kehittyy ja peleistä tulee parempia! Minua vain vähän epäilyttää. Seuraavan sukupolven FPS-pelien keskeisin uudistus ja myyntivaltti on käsittääkseni aikaisempaa realistisempi fysiikkamallinnus. Mikäpä siinä – kyllähän todenmukaisempi maailma immersiota syventää, mutta tekeekö se peleistä parempia?

Viime aikojen vaikuttavinta peligrafiikkaa olen nähnyt The Legend of Zelda: The Wind Waker -pelin demossa. Pelin piirroselokuvamainen celshading-tekniikka hämmästytti kauneudellaan. Vielä enemmän hämmästytti lukemani maininnat yleisön vieroksunnasta. Tietysti erilainen on vierasta ja outoa, mutta minusta on nimenomaan hienoa nähdä jotain kaunista ja erilaista. 3d-mallintamistahan celshadingkin on, mutta omaperäisempää kuitenkin.

Piirretympää tyyliä näkisin mieluusti enemmänkin. En pahastuisi, jos useampi tietokonepeli näyttäisi Hayao Miyazakin (Henkien kätkemä) elokuvalta. Kolmiulotteisuus sinänsä ei ole huono juttu lainkaan (minusta kehitys Wolfenstein 3D:stä Doomin kautta lopulta Quaken oikeaan kolmiulotteisuuteen oli ihan hieno juttu – tästä kolmikosta muuten Doom teki minuun selkeästi suurimman vaikutuksen), mutta pelisuunnittelijoita kehottaisin kuitenkin miettimään muitakin lähtökohtia peleille kuin "sit siin vois olla joku avatar, joka liikkuu jossain kolmiulotteisessa tilassa…"

Digitaalisten pelien pitäisi olla mahdollisuuksien maailma. Nykyinen pelisuunnittelu tallaa pääasiassa varsin pientä pinta-alaa tästä maailmasta. Poikkeuksia löytyy, ja hyvä niin, mutta valtavirta mahtuu aina todella pienelle alalle. Tällä hetkellä ei tarvitse kuin ihmetellä sotapelien tunkua joka suunnasta ymmärtääkseen mitä tarkoitan. Ongelman ydin onkin siinä (kiitos Nestorille tästä ajatuksesta), että peli on taiteenlajina hyvin vahvasti kaupallinen. Eihän kirjallisuuden ja elokuvien suurimpia mestariteoksiakaan ole tehty rahan vuoksi, miksi sitten kaupallisten pelienkään pitäisi viedä taidetta eteenpäin?

Parempaa huomista odotellessa suosittelen lukijoita tutustumaan Ubisoftin Beyond Good & Eviliin. Se on valitettavan vähälle markkinoinnille jäänyt seikkailupeli, joka yhdistelee erilaisia genrejä kiinnostavalla tavalla. Pelin tarina on kiehtova ja ulkoasu kaunis. Teknistä insinöörityön loistetta siinä ei ole, eikä väkivalta ole pelin haasteiden ainoa ratkaisu – ehkä nämä seikat latistavat pelin houkuttelevuutta? Ihan oikeista vioistaan (esimerkiksi paikoin ärsyttävän epämääräiset kontrollit ja väkinäiset pomohirviöt) huolimatta peli on tutustumisen arvoinen.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Rules of Play

Sain nyt käsiini Katie Salenin ja Eric Zimmermannin kirjan Rules of Play – Game Design Fundamentals. Tästä on kiittäminen Johannan tarkkaavaisuutta saapumisvalvonnassa! Varaus naksahti heti, kun kirja kirjastoon saapui. Johanna huolehti vielä, että kirja käsiteltiin nopeasti, joten sain sen tosiaan jo tänään itselleni. Tamperelaisille tiedoksi, että teosta löytyy Attilan kurssikirjoista useampikin kappale.

Kirja on iso, komia ja asiaa täynnä. Herkuista mainittakoon Reiner Knizian essee Lord of the Rings -lautapelin suunnittelusta sekä Richard Garfieldin ja James Ernestin suunnittelemat pelit. Sisällysluettelosta näkee tarkemmin, mitä kirja sisältää. Pelejä käsitellään monesta näkökulmasta (informaatioteoria, narratiivisuus, pelikokemuksen kannalta, simulaatioina, sosiaalisena ajanvietteenä). Kirja vaikuttaa hyvin perusteelliselta ja kattavalta. Se on lisäksi miellyttävän tuore (ilmestynyt lokakuussa 2003) – tosin In Memoriam siitä puuttuu, siitä olisi saanut irti yhtä jos toista.

Jos kirja ei maksaisi Amazonilla 27 puntaa ostaisin sen itselleni heti. Nyt täytyy vähän miettiä, mutta eiköhän tuo ennemmin tai myöhemmin hyllyyn päädy omaksikin. Ensin täytynee tyytyä lukemaan kirjaston kappale…

Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos pelit ja pelaaminen kiinnostavat. Johannalle vielä kerran suuret kiitokset hienosta löydöstä!

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat