Zeldan legendan uusin osa, The Wind Waker on kyllä hieno peli. Peli oli jonkin aikaa levolla, mutta nyt sen taas löysimme uudestaan. Tapahtumat etenivät suorastaan eeppisen nytkähdyksen ja peli kiehtoo taas ihan uudella tavalla. Mielipide pelistä on muutenkin noussut jonnin verran, sekalaisilla käyttöliittymäpuutteilla on entistä vähemmän väliä, kun pelin juoni ja muu puuhastelu vie mukanaan. On hauskaa, että pelissä voi edetä omaan tahtiinsa ja askarrella yhtä jos toista sivutoimista. Sivupuuhailu ei edistä peliä suoranaisesti, mutta on kuitenkin hyödyllistä.
Ainoa juonellinen fiba on kyllä minun mielestäni se, kun pelin ainoa aktiivinen ja toimiva naishahmo alennettiin avuttomaan prinsessarooliin. Aika tylsä ratkaisu minun mielestäni – pelien naishahmoissa olisi toden totta kehittämisen varaa. Onneksi päähenkilö ei ole mikään äijä, vaan melko sukupuolineutraali pikkupoika (jonka sukupuoli-identiteettiä on lisäksi horjutettu entisestään nimeämällä hänet Johannaksi).
Metroid Primessä on sentään naissankari, joka tosin piilottaa naiseutensa aika miehisen oloiseen taistelupanssariin (mutta panssari on sentään oikeasti toimiva, suojaava ja peittävä, eikä mikään täysin koominen ketjupanssaribikini). Sukupuoliseikoista viis, Metroid Primekin on erinomainen peli, jonka tarina on viiden tunnin hiljaiselon jälkeen alkanut nousta esiin ja viedä mukanaan.
