Kulttuuri – Sivu 140 – Elämä ja mielipiteet

Leukapylly ja räkäränni

Leukapylly ja räkäränni Huomasin tässä, ettei Google tuota lainkaan tuloksia hakusanoilla "räkäränni" ja "leukapylly". Tämä on mielestäni huutava vääryys ja nämä kaksi kasvojen anatomiaan olennaisesti kuuluvaa piirrettä on syytä saattaa yleisempään tietämykseen.

Oheinen kuva esittelee kätevästi molemmat (bonuspisteitä henkilön tunnistaville; kuva on vanha, mutta tämä varsinkin 90-luvulla Suomessa suosiota niittänyt henkilö pitäisi olla siitä tunnistettavissa). Räkäränni on siis tuo nenän alla oleva uoma, jota pitkin nasaaliset eritteet valuvat kätevästi suoraan suuhun. Leukapylly on taas leuassa esiintyvä pakaroiden näköinen muodostelma. Jotkut pitävät piirrettä seksikkäänä (ja arvatenkin kutsuvat sitä eri nimellä), minusta se on lähinnä humoristinen.

Toivottavasti Google ottaa nyt opikseen.

Kaksi tornia, ei vaan kolme! Neljä! Enemmän!

Kahden tornin laajennettu versio on nyt nähty. Voin suositella: se parantaa elokuvaa huomattavasti. Erityisesti Faramirin hahmo saa kipeästi tarvittua täydennystä taustaansa, nyt tarinaa tuntemattomatkin ymmärtävät paremmin Faramirin toimintaa. Muutenkin kohtaukset tuntuivat sopivan elokuvaan erinomaisesti. Ekstrapituus ei kotioloissa haitannut – teatterissa istuminen olisi voinut olla melkoisen rankka koetus.

Ekstramateriaalitkin ovat – taas kerran – huippuluokkaa. Harvemmin DVD-ekstroista valtavasti innostuu; kommenttiraitoja en oikein ymmärrä ja Making of -dokumentit ovat usein vähän nuivia, mutta Sormusten herrojen ekstrat ovat olleet todella kiinnostavia ja antoisia.

Rrrrock

Sain nipun levyn arvosteltavaksi Hamaraan. En ole ehtinyt kuunnella kuin yhden kolmesta, vaan se jo toi hyvän mielen. On aina saavutus, jos yksikin arvostelulevyistä on ihan oikeasti hyvä. Tällä kertaa kriteerit täytti ruotsalaisen Grand Maguksen tymäkkä stoner-läjäys Monument. Saapa nähdä mihin muista levyistä on. Ostin myös, kun halvalla sai, Diablon Read My Scars -sinkun. Kertakuuntelulla toimii kyllä, Rainer Nygårdin kerrassaan erinomaisen lauluäänen ansiosta.

Lainasin kirjastosta Atte Oksasen pro gradun Murheen laakso. Mies ja kuolema raskaassa suomenkielisessä rockissa. Oksanen analysoi siinä Trio Niskalaukauksen, Lyijykomppanian, Mana Manan, Viikatteen ja Kotiteollisuuden sanoituksia mies ja kuolema -näkökulmasta. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa, varsinkin kun työn löytää PDF-muodossa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta.

Kannanotto kasvissyönnin puolesta

Liha on hyvää, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Onhan toki hyvä tietää, mistä se joulupöydässä lojuva kinkku on peräisin, että siinä on jonkun sikaparan viimeinen taival, mutta tuo on jo groteskia.

Alastair Reynolds

Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.

Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.

Sitten tuleekin Redemption Ark – se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin…