Kategoria: Ruoka

Nappasin S-marketista ruokaostosten mukaan keittokirjan. Vaatimattomaksi Parhaaksi keittokirjaksi nimetty kirjanen kun maksoi vain euron. Sivuja on kuitenkin 190 ja reseptejä kymmeniä. Valikoima on laaja ja varsinkin jälkiruokaosastolla on muutama varsin mainio ja kokeilemisen arvoinen ruokalaji.

Sarjaa ilmestyy jatkossa kuukausittain ja jos muut osat ovat yhtä halpoja (epäilen), ostanen nekin kartuttamaan keittokirjakokoelmaani. Halpa hinta ei näy suoranaisesti kirjan laadussa, mitä nyt paperi on vähän halvan oloista. Jokaisesta ruoasta on kuitenkin värikuva ja kirja on muutenkin varsin näyttävä. Siksipä epäilenkin, että euron hinta on joku ovela koukutustarjous ja jatkossa opukset maksavat enemmän. Toivottavasti eivät paljoa enempää, sillä sarja vaikuttaa kerrassaan lupaavalta.

Porkkanakaakkua tehdään perjantaina, siitä sitten lisää.

Pääsiäisen aika sopii syömiseen. Poimin pari viikkoa sitten Aamulehdestä talteen piirakkareseptin, joka sopi kerrassaan erinomaisesti pääsiäisenä kokeiltavaksi.

Pohja:

150 g rasvaa

1 1/4 dl sokeria

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja jauhot. Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Täyte:

250 g maitorahkaa

200 g sitruunatuorejuustoa

2 dl kermaviiliä

3/4 dl sokeria

3 munaa

2-3 rkl sitruunamehua

2 rkl perunajauhoja

Sekoita tässä järjestyksessä. Kaada vuokaan. Ongelmaksi voi osoittautua sitruunatuorejuuston löytäminen, sitä ei taida olla olemassa – kaupoista löytyi vain jotain "tuorejuuston tyyppistä" sotkua. Ostimme tavallista maustamatonta tuorejuustoa ja käytimme enemmän sitruunamehua, olisiko ollut joku 6 rkl – enemmänkin olisi voinut. Sopii kokeilla, mikä toimii.

Piirasta paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin.

Tänään söimme valkosipuliperunoita ja kalkkunapaistia. Molemmat ovat varsin vaivattomia tehdä, erityisesti paisti. Kannattaa kokeilla.

Aikaisemmat 1.. 2.. Enjoy! -kokeilut uudistettiin torstaina. Tällä kertaa testattavana oli sarjan kormakastike, joka oli valitettava pettymys. Sen maku alkoi tympiä jo yhden aterian aikana; lautasen tyhjentäminen kävi jo työstä. Ei hyvä, mutta osa on pistettävä yleisen kookosmaitotympääntymisen piikkiin.

Sen sijaan Rainbown hapanimeläkastike osoittautui ihan kelvolliseksi. Purkki maksaa 50 senttiä vähemmän kuin Uncle Ben’sin vastaava ja on vieläpä hieman isompi. Maultaan se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä, joten jos ei tarvitse erityisesti kitsastella, taidamme pitäytyä Uncle Ben’sissä.

Teimme perinteiseen tapaan perjantaipizzaa. Tällä kertaa teimme kuitenkin yhden ison pizzan sijasta kuusi pientä. Täytteitä oli laaja kirjo: pepperonia, salamia, pekonia, tomaattitonnikalaa, tomaattia, paprikaa, sipulia, ananasta, herkkusientä, mozzarellaa ja mozzarellaraastetta. Näistä syntyi kerrassaan mainioita pizzoja. Omistani suosikkini oli pepperoni-paprika, yhdistelmä toimii aivan erinomaisesti. Muutkaan eivät kauas jääneet. Johannakin tykkäsi. Pizzojen tekeminen oli muutenkin varsin hauskaa näpertelyä.

Kolme pientä pizzaa jaksoi myös syödä mainiosti. Iso pizza on aina ollut kahden päivän ruoka. Ehkä asiaa hieman auttoi se, ettei pizzan päällä ollut tällä kertaa puolta kiloa jauhelihaa, vaan täytteitä oli vähän maltillisemmin.

Hyvää saa muuten siitäkin, kun pakastemansikoihin lisää sitruunamehua, sokeria ja vaniljajäätelöä ja sotkee sen sitten yhteen. Nam.

Valkoinen tausta, mustat kirjaimet kirjoittaa kahvin juomattomuudesta ja siitä, kuinka kahvitarjoilusta kieltäytyminen on paha asia:

On näet niin, että suurin osa ihmisistä ei halua joutua julistamisen kohteeksi ja kahvin periaatteellinen juomattomuus sosiaalisissa tilanteissa, joissa kaikki ihmiset eivät tunne toisiaan, on julistamista.

Teeihmisenä pitää väittää vastaan jo ihan periaatteesta. Minusta on huonotapaista olla tarjoamatta kahville vaihtoehtoa. Teenjuojan on toisaalta oltava nöyrä ja hyväksyttävä tylsä pussitee (kärjistetty esimerkki vihreän teen vaatimisesta on kieltämättä huonotapaista). Minä ainakin hyväksyn, enkä ala snobeilemaan vaatimuksineni.

Minusta on kuitenkin kohtuullista edellyttää, että teetä tai muuta kahvitonta vaihtoehtoa on tarjolla. Lisäksi isommissa juhlissa on mielestäni jo kohtuullista odottaa saavansa haudutettua teetä, ettei tarvitse teepussien kanssa säätää.

En ole eläissäni kokonaista kahvikupillista juonut, mutta voisin varmaan kohteliaisuudesta juoda, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi tarjolla. Tähän asti ongelmia ei ole ollut, aina on voinut valita joko teetä tai sitten mehua tai vastaavaa.

Lauseen sosiaalinen elämä perustuu siihen, että ottaa toisetkin huomioon allekirjoitan mieluusti. Huomioon ottamiseen sisältyy myös se, ettei oleta kaikkien juovan kahvia (ihmisillähän voi olla kahvittomuuteensa monenlaisia syitä, myös terveydellisiä eikä pelkästään nirsoilullisia).