Kategoria: Ruoka

Paras Keittokirja osoittautui hintansa arvoiseksi. Perjantaina teimme nimittäin kirjan ohjeella porkkanakakkua, josta tuli erinomaisen hyvää.

Kannattaa ostaa kirja, kun sitä vielä saa. S-Marketeista ja Prismoista löytynee. Koska olen reilu ihminen, tässä on porkkanakakun ohje:

Kakkupohja

– 4 munaa

– 350 g porkkanaraastetta

– 2,25 dl öljyä

– 4,25 dl jauhoja

– 4,5 dl sokeria

– 1 tl leivinjauhetta

– 1 tl ruokasoodaa

– 1 tl suolaa

– 1 tl kanelia

Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi sotkuksi. Sekoita jauhot keskenään ja kääntele taikinan sekaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia.

Kun kakku on paistunut, kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus

– 100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

– 45 g pehmeää voita

– 2 dl tomusokeria

– 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa sekaisin ja levitä kakun päälle.

Kakkupohja on erinomainen, mutta kuorrutus oli ehkä vähän liiankin raskas. Käytimme voin sijasta Keijua, vaikuttaisiko se sitten. Seuraavalla kerralla on joka tapauksessa tarkoitus jättää kokeilun vuoksi voi vähemmälle.

Nappasin S-marketista ruokaostosten mukaan keittokirjan. Vaatimattomaksi Parhaaksi keittokirjaksi nimetty kirjanen kun maksoi vain euron. Sivuja on kuitenkin 190 ja reseptejä kymmeniä. Valikoima on laaja ja varsinkin jälkiruokaosastolla on muutama varsin mainio ja kokeilemisen arvoinen ruokalaji.

Sarjaa ilmestyy jatkossa kuukausittain ja jos muut osat ovat yhtä halpoja (epäilen), ostanen nekin kartuttamaan keittokirjakokoelmaani. Halpa hinta ei näy suoranaisesti kirjan laadussa, mitä nyt paperi on vähän halvan oloista. Jokaisesta ruoasta on kuitenkin värikuva ja kirja on muutenkin varsin näyttävä. Siksipä epäilenkin, että euron hinta on joku ovela koukutustarjous ja jatkossa opukset maksavat enemmän. Toivottavasti eivät paljoa enempää, sillä sarja vaikuttaa kerrassaan lupaavalta.

Porkkanakaakkua tehdään perjantaina, siitä sitten lisää.

Pääsiäisen aika sopii syömiseen. Poimin pari viikkoa sitten Aamulehdestä talteen piirakkareseptin, joka sopi kerrassaan erinomaisesti pääsiäisenä kokeiltavaksi.

Pohja:

150 g rasvaa

1 1/4 dl sokeria

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja jauhot. Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Täyte:

250 g maitorahkaa

200 g sitruunatuorejuustoa

2 dl kermaviiliä

3/4 dl sokeria

3 munaa

2-3 rkl sitruunamehua

2 rkl perunajauhoja

Sekoita tässä järjestyksessä. Kaada vuokaan. Ongelmaksi voi osoittautua sitruunatuorejuuston löytäminen, sitä ei taida olla olemassa – kaupoista löytyi vain jotain "tuorejuuston tyyppistä" sotkua. Ostimme tavallista maustamatonta tuorejuustoa ja käytimme enemmän sitruunamehua, olisiko ollut joku 6 rkl – enemmänkin olisi voinut. Sopii kokeilla, mikä toimii.

Piirasta paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin.

Tänään söimme valkosipuliperunoita ja kalkkunapaistia. Molemmat ovat varsin vaivattomia tehdä, erityisesti paisti. Kannattaa kokeilla.

Aikaisemmat 1.. 2.. Enjoy! -kokeilut uudistettiin torstaina. Tällä kertaa testattavana oli sarjan kormakastike, joka oli valitettava pettymys. Sen maku alkoi tympiä jo yhden aterian aikana; lautasen tyhjentäminen kävi jo työstä. Ei hyvä, mutta osa on pistettävä yleisen kookosmaitotympääntymisen piikkiin.

Sen sijaan Rainbown hapanimeläkastike osoittautui ihan kelvolliseksi. Purkki maksaa 50 senttiä vähemmän kuin Uncle Ben’sin vastaava ja on vieläpä hieman isompi. Maultaan se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä, joten jos ei tarvitse erityisesti kitsastella, taidamme pitäytyä Uncle Ben’sissä.

Teimme perinteiseen tapaan perjantaipizzaa. Tällä kertaa teimme kuitenkin yhden ison pizzan sijasta kuusi pientä. Täytteitä oli laaja kirjo: pepperonia, salamia, pekonia, tomaattitonnikalaa, tomaattia, paprikaa, sipulia, ananasta, herkkusientä, mozzarellaa ja mozzarellaraastetta. Näistä syntyi kerrassaan mainioita pizzoja. Omistani suosikkini oli pepperoni-paprika, yhdistelmä toimii aivan erinomaisesti. Muutkaan eivät kauas jääneet. Johannakin tykkäsi. Pizzojen tekeminen oli muutenkin varsin hauskaa näpertelyä.

Kolme pientä pizzaa jaksoi myös syödä mainiosti. Iso pizza on aina ollut kahden päivän ruoka. Ehkä asiaa hieman auttoi se, ettei pizzan päällä ollut tällä kertaa puolta kiloa jauhelihaa, vaan täytteitä oli vähän maltillisemmin.

Hyvää saa muuten siitäkin, kun pakastemansikoihin lisää sitruunamehua, sokeria ja vaniljajäätelöä ja sotkee sen sitten yhteen. Nam.