Kategoria: Ruoka

Joku löysi blogiini hakemalla Marianne-brownieita. Hyvä niin, vaikken ole aiheesta mitään kirjoittanutkaan. No, nyt voisi kirjoittaa, sillä teimme eilen annoksen. Oikein maukasta tuli, vaikkakin Marianne-rakeet tuovat vähän turhankin vahvan piparmintun maun. Brownien koostumus oli sentään mainion tahnamainen. Ohje on Kotiliedestä, olisiko numero 9/2008.

• 150 g tummaa suklaata
• 150 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 3 munaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria
• 150 g Marianne Crush -rakeita

Suklaa ja voi sulatetaan (jos ei käytä juoksevaa leivontarasvaa). Munat ja sokeri vaahdotetaan ja voi ja suklaa sekoitetaan joukkoon. Lopuksi lisätään jauhot, vaniljasokeri ja Marianne-rakeet.

Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ohjeessa kehotetaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla. Suosittelen, sillä rasvattuun vuokaan taikina tarttuu erittäin hanakasti kiinni. Ohjeessa on vuoan kokona ”noin 23 x 30 cm”, me käytimme isoa nelikulmaista uunivuokaa. Arvelisin tuota vähän isoksi peruspiirakkavuoalle.

Parasta on, jos antaa herkun viipyä yön yli jääkaapissa.

Tämä merkintä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme harrastaneet hyvän aikaa jokaviikkoista pitsantekoa ja tuloksena pitsanvalmistus on saavuttanut varsin miellyttävän tason.

Taikina

• 1/3 pkt hiivaa
• 1 dl vettä
• 2,5 dl jauhoa
• suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand’Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

Tämä klassikko puuttuu vielä blogista, huomasin. Koska resepti on minulla vain epämääräisellä paperilapulla, se on parasta kirjata blogiin ennen kuin on liian myöhäistä.

• 200 g voita
• 200 g sokeria
• 200 g hedelmiä
• 200 g jauhoa
• 3 munaa
• 1 tl leivinjauhetta

Voi (kasvirasvakin kelpaa) ja sokeri vatkataan sekaisin. Joukkoon lisätään munat yksi kerrallaan. Jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe sekoitetaan mukaan. Viimeisenä joukkoon lykätään jauhoissa pyöritellyt hedelmänpalat. Kipataan korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin, ehkä vähän alle.

Nautitaan hitusen kuivahtaneena laadukkaan omenasiiderin (esim. Stowford Press Supreme, Magners, Johnny Jump Up, Cidraie) kanssa.

Nooan synttäreitä vietettiin tänään. Yksivuotias viihtyi juhlissaan erinomaisen hyvin, vaikka asunto oli täynnä väkeä. Lahjat miellyttivät ja vieraissa riitti ihmeteltävää. Kaikki hyvin siis.

Ruoat herättivät kiinnostusta, joten reseptit jakoon! Kuten sanoin, sarvien resepti löytyykin jo täältä. Toisissa oli täytteenä metvurstisuikaleita ja emmentalraastetta, toisissa ruohosipulituorejuustoa ja ruohosipulia.

Johannan kaverin Katrin ohjeella tehdyt wrapit tekivät kauppansa hyvin. Ne ovat myös varsin helppoja tehdä:

• 8 kpl tortillalättyjä
• tuorejuustoa
• 2 prk tonnikalaa
• maustekurkku

Tortillalätyille levitetään tuorejuustoa (käytimme maidottoman ruoan tarpeessa soijasta tehtyä Tofutti-tuorejuustoa – ei ole ihan aidon veroista, mutta tässä yhteydessä eroa ei huomannut), tonnikalaa ja maustekurkkua. Rullataan, kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeentymään. Kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Me tarjoilimme nämä puoliksi leikattuina, jolloin saatiin 16 kpl ihan hyvän kokoista palasta.

Tuorejuustoa tarvinnee parikin pikkupurkkia, Tofuttia riitti yksi, mutta se onkin iso. Purkki tonnikalaa riittää neljään, jos tekee paketillisen lättyjä, tarvitsee siis toisen. Yksi maustekurkku riitti, kun sen pisti todella pieneksi silpuksi.

Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.

Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.

Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!