Kategoria: Ruoka

Kinuskikissalla oli taannoin blogissaan varsin mielenkiintoinen Sitruuna-marenkitorttu. Päätimme kokeilla ja siitähän tuli niin hyvä, että piti seuraavana viikonloppuna tehdä toinenkin. Pistetään siis resepti omaankin talteen:

Pohja:

• 3,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 175 g voita tai margariinia
• 0,5 dl vettä

Jauhot ja sokeri sekoitetaan kulhossa. Rasva nypitään joukkoon. Juokseva Voimariini on muuten helppo tapa saada mukaan vähän voin makua. Vesi lisätään mukaan, jonka jälkeen taikina sekoitetaan nopeasti. Levitetään kevyesti painellen voideltuun piirakkavuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Täyte:

• 2,25 dl sokeria
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 1,75 dl vettä
• 1 dl sitruunamehua (kaksi sitruunaa)
• 5 keltuaista
• 50 g voita tai margariinia

Sokeri ja vehnäjauho sekoitetaan kattilassa. Vesi ja sitruunamehu sekoitetaan mukaan. Lopuksi lisätään keltuaiset ja voi, sekoitetaan ja keitetään koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Sen jälkeen seos levitetään heti pohjan päälle.

Marenki:

1. 5 valkuaista
2. 1,25 dl sokeria

Valkuaiset ja sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi. Vaahto levitetään täytteen päälle ja koko piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi, kunnes marenki on saanut väriä. Marenkia kannattaa levittää kunnolla reunoille asti, sillä se vetäytyy uunissa jonkin verran.

Sitten vain ollaan kärsivällisiä ja jäähdytetään piirakka kunnolla! Se on nimittäin huomattavasti parempaa seuraavana päivänä jääkaappikylmänä. Uskokaa pois…

Ensifiilis oli, ettei täyte ole riittävän kirpeää ja sitruunaista, mutta kyllä se on oikein hyvä, ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä. Edellisessä versiossa on kolme sitruunaa ja kuorta myös, eli jos haluaa kirpeämmän, voi lisätä sitruunankuorta tähänkin.

Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdessä oli hyvä resepti. Kirjataas talteen, koska lehdykkää en kuitenkaan jaksa säilytellä jälkipolville.

Tämä on iso annos, suluissa lehden mukaiset määrät neljän hengen annokseen. Ei tule minusta mikään valtava neljän hengen annos kyllä noilla, mutta meillä ollaankin aika suuriruokaisia. Teimme itse suoraan tupla-annoksen sunnuntaina ja söimme tätä maanantain ja tiistain.

Siiderinen possupata

• 800 g (400 g) possukuutioita
• 2 (1) sipulia
• 0 (2-3) valkosipulinkynttä
• öljyä
• 5 dl (3 dl) kuivaa omenasiideriä
• 4 tl (2 tl) lihafondia
• 2 rkl (1 rkl) soijakastiketta
• 1/2 tl (1/4 tl) mustapippuria
• 2 dl (0,5-1 dl) ruokakermaa
• 1 tl (0,5-1 tl) salviaa
• hienonnettua persiljaa

Lihat ruskistetaan sopivan kokoisissa erissä ja laitetaan kattilaan. Sipuli silputaan ja ruskistetaan ja laitetaan kattilaan. Mukaan murskataan valkosipuli. Lihojen ja sipulien päälle kaadetaan siideri ja lisätään lihafondi ja soijakastike. Haudutetaan kannen alla noin tunti. Lopuksi lisätään kerma, salvia ja persilja ja tarjoillaan sopivaksi katsotun lisukkeen kera.

Siiderinä tässä toimi puoli litraa Celticiä, ihan kelpo juomalta vaikutti, vaan vaatisi pikkukulausta isomman maistiaisen ennen kuin sanon juomaominaisuuksista mitään. Ruoassa ainakin toimi.

Keittelinpäs ensimmäistä kertaa eläessäni riisipuuroa. Johanna on pari kertaa keitellyt hyvällä menestyksellä, piti minunkin kokeilla kun Johannalla oli muuta tekemistä kuin vartioida puurokattilaa.

Kas näin se käy:

• 9 dl vettä
• 4,5 dl puuroriisiä
• 2,1 l maitoa
• n. 1,5 tl suolaa

Kiehauta vesi isossa teflonkattilassa (kuten mitoista voi päätellä, tämä on kolminkertaistettu alkuperäisestä reseptistä, jotta puuroa saa tarpeeksi, joten kattilankin on syytä olla riittävän iso) ja keitä riisiä noin viisi minuuttia.

Sen jälkeen lisätään maito, käännetään levy noin puoliteholle ja annetaan hautua pitkään. Välillä raavitaan kauhalla kattilan pohjaa, ettei pala kiinni. Hämmentelyä ei pidä laiminlyödä, mutta ei puuroa vatkatakaan pidä. Kun puuro hyytyy, ripautetaan sekaan suolaa. Lopussa puuro voi alkaa kuohumaan, jolloin vain nippaistaan levyä vielä vähän pienemmälle.

Aikaahan tähän palaa, mutta muuten homma on vaivatonta. Maidon suhteen jotkut varmasti vannovat punaisen nimeen, mutta hyvää tulee rasvattomastakin. Kokeilujen perusteella sanoisin, että kevytmaidosta saa kuitenkin hitusen parempaa.

Päälle sitten kanelia, sokeria ja maitoa, muu on harhaoppista.

Kotikokki.net:istä löytyi lasagne tuorepastasta. Se onkin erinomainen resepti, joka onnistuu myös kuivista lasagnelevyistä (tuorepastalasagnea ei ihan joka kaupasta löydy). Tämä on helpoin koskaan tekemäni lasagne ja kaikinpuolin erinomainen. Tässä hieman muokattu versio, joka on todellakin todella helppo lasagne:

• paketti lasagnelevyjä (n. 14 kpl)
• 400, 600 tai 700 g jauhelihaa (millainen paketti nyt löytyy, kuinka paljon lihaa tekee mieli)
• 2 sipulia
• valkosipulia muutama kynsi maun mukaan
• 2 tl mustapippuria (tai vähemmän)
• 2 tl valkopippuria (tai vähemmän, näillä mitoilla tulee aika mausteinen)
• 3 rkl paprikajauhetta
• 500 g paseerattua tomaattia
• purkki yrttimaustettua tomaattimurskaa
• 5-6 dl maitoa
• 250 g emmental-juustoraastetta
• 3 rkl oreganoa

Ruskista kasarissa tai isossa paistinpannussa jauheliha, sipuli ja valkosipuli. Mausta pippureilla oman maun mukaan. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Vähän vettäkin voi laittaa (itse huuhdoin tomaattipurkeista loput vedellä, siinä sivussa tulee joku desi-pari vettä mukaan). Heitä sekaan paprika, maito, noin puolet juustoraasteesta ja lopuksi oregano.

Sitten vain levyt ja kastike vuokaan. Me käytämme isoa lasagnevuokaa, johon laitan noin 4-6 levyä kerrokseen. Kerroksia tulee tästä neljä, soosia siis alle, joka väliin ja päälle. Viimeisen kastikekerroksen päälle tulee loput juustoraasteesta, sitten vain koko setti uuniin 175-200 asteeseen noin 45-50 minuutiksi. Kas kun tulee hyvä, ja todella pienellä vaivalla.

Kävimme vapaapäivän kunniaksi syömässä ulkona. Kohteeksi valikoitui Virtapankki, joka vaikutti kaikinpuolin lupaavalta. Ei tarvinnut pettyä! Virtapankki on hyvä. Lauantaina iltapäivästä terassi oli täynnä, mutta ravintolan puolella oli rauhallista. Pöytä järjestyi ongelmitta, vaikka varausta ei ollutkaan. Palvelukin oli oikein miellyttävää.

Virtapankin teemana on raha, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista pelkästään pinnallista teemaa toteutettuna näin viimeisen päälle. Kenties tyylikkäin yksityiskohta oli ravintolasalin seinälle maalattu kuva vanhasta 20 markan setelistä – siinähän on kuvattuna tamperelaista koskimaisemaa aivan ravintolan naapurista. Pankkiteema on kaikinpuolin erittäin läpitunkeva: ruokalistalta löytyvät niin alkusijoitukset, pääsijoitukset kuin loppusijoitukset. Kassalippaat ovat pikkunälkää paikkaavia annoksia, jotka tarjoillaan todellakin kassalippaasta. Ruokalistakin on setelipaperin kaltaista paperia…

Melkoista, ja on noissa ollut miettimistä. Me söimme Virtapankin riskirahaston kahdelle sijoittajalle. Annoksessa oli härän ulkofileetä, pariloitua kanaa, lihapullia, belgianperunoita, punaviinikastiketta, tomaattihilloketta, ceasarsalaattia ja ananasta. Oikein maukas setti siis ja juuri sopivan kokoinen kahdelle.

Jälkiruokien kohdalla joku on saanut hyvän idean: listalta löytyy viisi erilaista jälkiruokaa á 2,5 euroa ja kympillä saa kaikki. Otimme luonnollisesti koko setin: suklaamarkiisia, passion-pannacottaa, karamellisoitua ananasta, jäätelöä ja sorbettia. Jälleen kerran erittäin hyvää ja erittäin sopiva määrä kahdelle.

Virtapankkia on helppo suositella: hyvät ruoat, sopiva hintataso (meillä taisi mennä noin 60 euroa kahdelta) ja hauska teema. Ruokalista on vähän rajallinen, joten ihan jokainen ei välttämättä löydä herkkuruokaansa listalta ja usein käydessä valikoiman rajat tulisivat luultavasti vastaan, mutta satunnaiseen käyttöön Virtapankki sopii hyvin.

Ruoan kanssa join Thatchersin Katy-siideriä. Alunperin ruotsalaisista Katy-omenoista tehty yhden lajin siideri oli varsin maukas tuttavuus. Vähän tuhti annos, 7,4 % ja puoli litraa, mutta hyvä siitä huolimatta. Aika raikas ja kuiva. Ensi kerralla taidan silti kokeilla jotain toista Thatchersin siideriä Virtapankin valikoimista.