Viikonloppu meni Helsingissä (ja Vantaalla). Ohjelma alkoi jo perjantai-iltana Ryyttyjen residenssissä. Pelattua tuli, yhtä jos toista jännää. Niistä enemmän Gameblogin puolella. Eräät noteerannevat mielenkiinnolla näyttävän Crokinole-laudan tyylikkään sijoittamisen olohuoneen keskipisteeksi!

Oli miten oli, perjantainen pelailu Tommyn ja Lauran kanssa vaihtui lauantaina laajemmaksi peli-iloitteluksi HelCon II -tapahtumassa. Oli suorastaan poikkeuksellisen kivaa. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, paikka hieno ja Kniziathon-turnaus kiinnostava. Hyvähyvä. Tällaista lisää.

Tapahtumaa paransi ovien sulkeutuminen kymmenen jälkeen, olin jo jonkin verran puolenyön jälkeen Ryyttyjen vierashuoneen mukavassa sängyssä nukkumassa. Verrattuna edellisvuoteen, jolloin päädyin varmaan joskus kahden aikaan nukkumaan maunulalaisen koulun kylmälle kivilattialle. Näin vanhemmiten oppii arvostamaan hyvää ruokaa ja kunnollista vuodetta ihan eri tavalla.

Jokunen osallistuja enemmän olisi ehkä saanut olla, mutta kyllä tuosta noin kolmestakymmenestä riitti peliseuraa koko ajaksi. Uusia pelejä tuli testailtua ihan kiitettävästi ja vanhoja tuttuja pelattua myös.

Kirjoitin arvostelun Crokinolesta.

Markku Jantunen on innostunut tietovisojen järjestämisestä. Miehen blogista löytyy massiivinen 101 kysymyksen visa ja lyhyempi 10-kysymyksinen (josta tulee ilmeisesti viikottainen tapa). Lyhyemmässä on vastausaikaa huomiseen, pidemmässä 16.11. asti. Hakukoneiden ja muiden tiedonlähteiden käyttäminen on sallittua, joten tiedon lisäksi visat mittaavat tiedonhakutaitoja. Itse voin siis lukea visojen ratkomisen tulevaan ammattiini valmistavaksi toiminnaksi.

Itse urakoin kolmen päivän aikana ison visan (aikaa sen parissa menee helposti useampi tunti) ja tänään myös sen pienemmän. Kokemukset olivat kerrassaan opettavaisia. Läheskään kaikkea en tosiaankaan voi väittää tietäväni, mutta yhtä kysymystä lukuunottamatta kaikkiin vastaus myös löytyi. Osa oli varsin helppoja tiedonlähteiden avulla, osa taas ei. Joka tapauksessa toivon oppineeni taas jokusen uuden enemmän tai vähemmän hyödyttömän tiedonmurun.

Sain tänään tarkistettavaksi ET-lehdessä joskus joulukuussa ilmestyvän lautapeliaiheisen jutun, jossa minua haastatellaan. Juttu on suurelta osin minun kirjoittamani – kirjoitin toimittajalle pitkän sähköpostin, jonka tämä käytti perusteellisesti. Asiasisältö on siis mainio. Marraskuun 20. päivän paikkeilla ilmestyvässä Kotiliedessä on myös lautapeliaiheinen juttu, jossa minusta pitäisi olla ihan kuvakin. Ainakin kuvaaja vietti muutaman tunnin lokakuussa seurapelikerhossamme.

Kun tähän yhdistetään se, että olen ollut radiossa taannoin puhumassa lautapeleistä, jää puuttumaan vain televisioesiintyminen (olen ollut televisiossa kyllä, mutta en puhumassa lautapeleistä). Vaan kas – tänään minulle soitti YLEn toimittaja, joka haluaisi jututtaa minua lautapelien merkeissä Lauantaivekkarissa. Mediakenttäni laajenee. En tiedä miten olen sen tehnyt, mutta peliaiheiset sivuni tuntuvat melkoisilta toimittajamagneeteilta.

Asiasta lisää, kunhan tiedän itsekin enemmän.