Elämä ja mielipiteet – Sivu 249 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

C.S.I.

TV-sarjoista messevin eli C.S.I. palasi ruutuihin eilen. Hiphei! Sarjassa on kyllä puutteensa realismiosastolla, mutta toisaalta se on vakuuttavampi kuin moni muu. Ainakin rikoslabran meno on perinteistä poliisitoimintaa tai profilointia kiinnostavampaa. Tuossahan on pahasti se vika, että rikoslabran tutkijat, jotka eivät varsinaisia poliiseja ole, tekevät sarjassa ihan täyttä poliisityötä – käyvät pidättämässä ihmisiä, esimerkiksi. Muutenkin henkilökuntaa tuntuu olevan nihkeästi, kun tutkijoiden täytyi eilisessäkin jaksossa lähteä kaatopaikkaa penkomaan kolmistaan. Luulisi siihen hommaan löytyvän muutakin väkeä.

Toisaalta C.S.I. on saanut monen muun tv-sarjan ja elokuvan rikospaikkatutkimuksen vaikuttamaan varsin pöljän näköiseltä puuhalta. Ei mitään varovaisuutta todisteiden tuhoamisen suhteen, ja muutenkin menetelmät ovat vähän ankeita. Vaan C.S.I.:n väellä on kyllä vähän liiankin hyviä menetelmiä toisinaan… Silti, se on tv-viihdettä eikä tosi-tv:tä, joten minä en piittaa. Sarja on viihdyttävä, ja Ihmemies McGyverin henkinen sukulainen Gil Grissom on päähenkilönä paljon kiinnostavampi kuin kuka tahansa asetta heilutteleva macho. Mutta minä olenkin nörtti…

Uusia blogeja

Blogilistalle oli taas ilmestynyt uusia blogeja. Kaksi niistä jopa lisäsin Päivän pamaukseeni, mutta suurin osa ei tehnyt vaikutusta. Pari huomiota: onkohan ihan fiksua ilmoittaa blogiaan blogilistalle siinä vaiheessa kun sisältö koostuu parista kirjoituksesta tyyliin "perustin nyt tämmöisen, mitäköhän tähän kirjoittaisi?" Ja miksi vain yhdellä uusista blogeista oli RSS-feedi?

Ensimmäisellä on väliä siksi, etten itse ainakaan vilkaise blogia kuin sen kerran, kun se uutena Päivän pamauksen listoilla näkyy. En tilaa, jos jutut ovat yllä mainitun kaltaisia. Tilaan, jos jutuista saa jotain kuvaa blogin linjasta ja se vaikuttaa kiinnostavalta. Aivan ensimmäisistä jutuista ei saa kuvaa blogin tulevasta sisällöstä.

Kynnys tilata RSS-feedi on paljon pienempi – niiden lukemiseen aikaa kuluu vähemmän. Syy, miksei useimmilla niitä ole, on tietysti se, ettei Blogger niitä tarjoa. Perusversiossaan ainakaan… Bloggerilla näyttäisi suurin osa blogeista pyörivän – kahta eri ulkoasumallia näytti olevan kumpaakin noin kolmella uusista blogeista. Yksilöllisyys huipussaan, siis.

Mutta mikäpä siinä, saahan sitä kirjoitella ja eiköhän jokainen kiinnostava blogi lukijansa löydä ennemmin tai myöhemmin.

Go-harrastus

Otin seuraavan askeleen Go-harrastuneisuudessani: tilasin peliä käsittelevän kirjan. Päädyin Charles Matthewsin kirjaan Teach Yourself Go, jota kehuttiin kovasti. Hinta Amazonista tilattuna oli varsin kohtuullinen. Toimitusaika on kolmesta viiteen viikkoa, mutta sepä on tällä hetkellä oikeastaan vain hyvä asia.

Mustikkapiirakka

Raha ei tee onnelliseksi. Rahalla voi kuitenkin hankkia asioita, joista onnellisuutta saa. Mustikkapiirakka on sellainen asia.

Tähän asti vastaantulleista paras mustikkapiirakkaresepti on äidiltä saatu. Tälle eivät pullataikinasta tehdyt mustikkapiirakat pärjää!

Taikina:

150 g rasvaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Päälle:

mustikoita
1/2 dl sokeria

1. Rasva ja sokeri sekoitetaan. Lisää kananmuna.

2. Vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli sekoitetaan.

3. Koko sotku sekoitetaan yhteen.

4. Taikina levitetään voideltuun vuokaan. Taikinaa riittää normaalin kokoiseen vuokaan. Tuplattuna taikinaa tulee pellillinen.

5. Mustikoita levitetään vuokaan mukavantuntuinen kerros. Ei kannata laittaa liikaa, sillä tulos on yhtä mössöä. Hyvää, mutta ei kaunista. Päälle voi ripotella sokeria.

6. Paistetaan 175 asteessa 35-40 minuuttia.

Miljonääri

Miljonäärikisa tuli kokeiltua. Aika rankka päivä oli, kun jouduin päivän viimeiseen nauhoitukseen. Studiossa istuttiin siis useita tunteja. Ei kivaa, studiossa kun on todella kuumaa ja hikistä, kiitos hyvin tehokkaiden lamppujen.

Lasse Lehtinen oli oikeasti paljon mukavampi mies kuin voisi kuvitella. Pankkikortit, joita kisassa esitellään, ovat pahvisia mallikortteja. Mikä pettymys! Lavasteet olivat sentään paljon Giljotiinin lavasteita hienommat jopa paikan päällä katsottuna (kyllähän Giljotiinikin telkkarissa hienolta näyttää).

Jaa että mitenkö meni? Se selviää viikon päästä. Pääsin kyllä kilpailemaan (nopein ja nokkelin -osiossa aika 2,99 sekuntia! Vähänkö olenkin nopea…). Olin jakson viimeinen kilpailija ja kisani jäi kesken. Joudun siis tekemään ensi viikolla uuden reissun. Onneksi vältyn harjoituksilta ja muulta turhalta, paikalla täytyy olla paria tuntia myöhemmin kuin normaalisti ja pääsen samantien kilpailemaan ja nopeasti pois.

Sen voin myös todeta, että se varsinainen kilpailu on lasten leikkiä alkukarsintaan verrattuna. Nopeustesti nosti sykettä ja raastoi hermoja, mutta kun siitä selvisi, varsinainen kilpailu oli helppoa ja huoletonta. Karismaani ja cooliani voikin sitten ihastella sunnuntaina 21.9. (ja viikon päästä 28.9. loput).

Voittosummaa voitte ihmetellä sitten, mutta sanotaan nyt, että opintotukia täytyy palautella…