Mikko Saari bloggaa toisinaan
Populaarikirjallisuusessee etenee mukavasti. Aloitin työn eilen käsittelemällä Kuolemankellon, tänään kirjoitin puolisentoista sivua tekstiä ensimmäisestä Potterista ja Lapsuuden lopusta (josta muuten kirjoitin kirjavinkinkin).
Periaatteessa työn pitäisi olla valmis syksyn ensimmäiseen tenttipäivään mennessä eli 20.9. – onnistunee.
Päivystän tänään puhelimen ääressä kahdesta puoli neljään. Jos tuntemattomasta numerosta soitetaan, se on Lasse Lehtinen Haluatko miljönääriksi? -ohjelmasta joka soittaa. Olen siis kilauta kaverille -oljenkortena. Puolessa minuutissa pitäisi joko tietää tai googlettaa vastaus esiin. Saas nähä, miten käy jos käy.
Kirjoitin uuden, pelien pituutta käsittelevän osan sarjaan Millainen on hyvä peli?
Liittymän vaihto onnistui mainiosti. Telia lakkasi toimimasta, Saunalahti toimii. Aikaa kului pari viikkoa, mutta onneksi tuossa välissä ei tarvinnut odotella. Nyt on uusi logokin hankittuna, pitäisi vain jaksaa näpytellä numerot uuden kortin muistiin.
Tämänkertainen Selviytyjät ei hirveästi vakuuta. Miellyttäviä kilpailijoita ei löydy. Sook Jai -joukkue on täynnä nuoria pässejä (kiintiöaasialainen Shii Ann tosin vaikuttaa edes vähän fiksummalta) ja Chewing Gum -joukkue taas on täynnä vanhoja pässejä. Varsinkin jälkimmäiset äijät ovat suorastaan vastenmielisiä. Harmittaa, että eilinen jakso meni miten meni, kun ratkaisuäänen antanut nainen näki paremmaksi ratkaisuksi lyöttäytyä miesten kelkkaan. Ghandia ei ollut erityisen miellyttävän oloinen ihminen, mutta sentään parempi kuin joukkueen miehet.
Tulis jo seuraava…