Tänään oli yllättävän italialainen ruokapäivä. Lounaaksi tein tämänhetkistä suosikkivariaatiotani carbonarasta: paketti pekonia käristetään huolella ja sekoitetaan tagliatelleen ja joukkoon lisätään ruokakermapurkillisesta, kananmunasta ja pastajuustosta sekoitettu tahna. Sekoitetaan, ja tarjoillaan mustapippurin ja lisäjuuston kanssa. Helppo ja hyvä.
Iltapalaksi sitten lämmintä leipää. Voileipägrilli tuntuu turhuudelta, mutta meillä se on nauttinut vuosien ajan säännöllistä, jos nyt ei päivittäistä tai edes viikoittaista käyttöä. Johanna keksi luksusversion, jossa leipien väliin sijoitetaan ketsupin lisäksi mozzarellaa ja tomaattisiivuja (ja italialaisen ruoan pyhä kolmiyhteys täydentyy basilikaa sisältävällä pizzamausteella – kas kun muuten Italian lipun värit sopivat näihin perusaineksiin; lipun alkuperä on kuitenkin toinen, niin maukkaalta kuin tämä selitys kuulostaakin). Erinomaista, kertakaikkiaan.