Elämää – Sivu 13 – Elämä ja mielipiteet

Se on valmis

Toimitin juuri graduni Yliopistopainoon. Ensi viikolla valmis kirja päätyy laitokselle tarkastettavaksi, arvosana selviää sitten joskus. Prosessi on joka tapauksessa potkaistu käyntiin. Nyhjääminen työn parissa on ohi, se on nyt hyvä noin. Kirjoitusvirheitä ei pitäisi olla, vielä vähemmän ajatusvirheitä, ja ulkoasu ja asettelukin näytti olevan ihan kohdallaan. Tässä voisi panikoida ja viimeistellä vielä vaikka kuinka, mutta nyt se on ohi, se kelpaa noin.

Kun opinnotkin ovat muuten kaikinpuolin kohdallaan, kuusivuotiseksi venynyt taival alkaa olla ohi. Tutkinto on periaatteessa kasassa. Opintoja tuskin kertyy tilille enää, mutta papereita ei kyllä vielä voi jo ihan taloudellisista syistä ottaa ulos. Tyytyväisyys valtaa mielen joka tapauksessa.

Kovin suurta painosta gradustani en ottanut, sitä tehdään huikeat kuusi kappaletta. Tuumin, että enemmälle ei taida olla tarvetta. PDF tulee nettijakeluun, sieltä sen saavat ne jotka ihan oikeasti haluavat. Teoksen kohderyhmä on varsin rajattu, joten en ihmettele, mikäli suosio jää pieneksi.

Haavoittunut enkeli

Johanna otti ja teloi itsensä. Tulimme eilen kotiin, Johanna katseli naapurien parvekelaseja eikä huomannut astuvansa kuoppaan. Seurauksena nilkka taittui pahasti, sanoi kruts ja oli kipeä lopun iltaa. Kävimme urheasti neuvolan valmennusillassa vielä, mutta kun jalka oli yölläkin kipeä, tänäaamuna suuntasimme sitten ensiapuun.

Meitä palloteltiin sairaanhoitajalta röntgeniin, röntgenistä lääkäriin ja lopulta tuloksena oli kipsattu jalka, kiitos nilkan luusta lohjenneen sirun. Kipsin kanssa mennään viikko, sitten pari viikkoa vähän kevyemmällä setillä. Kepeillä kulkeminen tullee tutuksi. Eipä tässä voi kuin olla tyytyväinen siihen, että mitään ihmeempää ei käynyt, eikä leikkaushoitoa tarvita. Johannalla alkoi nyt sitten äitiysloma saman tien, kun sairaslomaa tuli se kolme viikkoa. Sitten ollaankin jo vuosilomien ajalla.

Harmillinen juttu, mutta kannattaa muistaa jatkossa pitää silmät tiessä eikä parvekelaseissa. Mikä tärkeintä, masu ei kokenut kolhuja, joten eiköhän meidän kullanmurumme ole yhä hyvässä kunnossa.

Äitiyspakkaus

Eilen haettiin postista äitiyspakkaus. Sepä olikin ihmeellinen laatikko täynnä kaikkea kivaa! Lapsukaisella alkaakin jo olla vaatteita aika lailla, kun lasketaan yhteen äitiyspakkauksen runsas valikoima, omat ostokset ja isovanhemmilta saadut lahjoitukset. Luulisin, että lapsiparan ei tarvitse vaatteitta riekkua.

Äitiyspakkaus on kyllä mainio etu, etenkin uusille vanhemmille. Ei tarvitse liikaa miettiä, mitä kaikkea vauvalla sitten pitää olla, kun pakkaus antaa vähän suuntaviivoja. Se on hyvä, varsinkin kun tuttavapiirissä ei ole vielä muita lapsellisia, joilta saada vinkkejä ja vanhoja vaatteita kierrätykseen.

Oli se vaan melkoinen joulu tuota pakkausta penkoa. KELA muuten kieltäytyi ottamasta kantaa lapsemme sukupuoleen: sinisen tai punaisen tuttipullon sijasta tulikin neutraali vihreä. On sekin, kun jotkut vissiin tuostakin ovat hernettä nenään vetäneet – koko tuttipullon olemassaolo on ilmeisesti loukkaus imetystä kohtaan ja sitten jos väri onkin väärän sukupuolen väri, niin hyi kamala.

Aika huikeaa ajatella, kuinka pian lapsi itse asiassa on täällä.

Gradukuulumisia

Gradu on taas edennyt, kiitos muutaman varsin reippaan työpäivän. Väkersin pelottavannäköisiä kaavoja OpenOfficen kaavaeditorilla, tulipahan senkin toiminta tutuiksi ja ne kaavatkin sisäistettyä. Kun ei kuulemma saa sanoa, että jätänpä nämä kaavat tässä nyt käsittelemättä tarkemmin… Piirtelin myös vihdoin kaavioita tukemaan argumentaatiota. Hienot kaaviot ja taulukot tuli, vaikka itse sanonkin. Liitteitäkin työhön on lisäilty, nyt on paketilla kokoa suunnilleen 70 sivua. Ei paha.

Vielä viimeiset säädöt, niin tuon voi taas lähettää ohjaajan katsastettavaksi. Uskallan jo luulla, että tässä ollaan lähellä loppua. Ainakaan mitään suuria muutoksia ei enää pitäisi tulla. On tätä projektia kyllä tehtykin!

Tänään ilmoittauduin tenttimään viimeisen kirjan, joka periaatteessa tutkinnostani uupuu. Sekin on tosiaan yksi kirja kolmen kirjan kirjatentistä viime keväältä, on jäänyt kummittelemaan kun tentti meni muuten läpi. En vain saanut aikaiseksi tenttiä sitä viime syksynä. Nyt on korkea aika!

Loppukaneetti leikkaukseen

Leikkaus on ohi ja jälkiseuraukset kärsitty (paitsi että mitään kärsimystä ei ollut – lääkkeitä söin viikon ja sitten olo oli jo hyvinkin normaali). Kävin eilen lopputarkastuksessa, missä lääkäri kehui toipumista.

Sarjassamme työtapaturmia: lääkäri oli kurkkuani ommellessaan hivauttanut itseään neulalla käteen. Tästä hyvästä minut passitettiin rutiininomaiseen hepatiitti- ja HIV-testiin, ihan siltä varalta… Oli aika rutiinitesti kyllä, verikokeeseen meni ehkä puoli minuuttia kun asiansa osaava ihminen teki.

Nyt on siis leikkaus hyvinkin onnellisesti ohi (viimeiset ompeleet killuvat vielä kurkussa, mutta tuskin pitkään). Lopputulemana kuorsaus on vaiennut lähes tyystin ja liian innokkaasti juodessa neste tunkee nenään. Jee. Voitolle jäätiin.