1600 ilon päivää

Neljä ja puoli vuotta on noin 1600 päivää eli aika pitkä aika. Tuossa lauantaina tuli kuluneeksi tällainen päiväpaljous siitä päivästä, jolloin minun ja Johannan seurustelusuhteen katsotaan alkaneen. Sormuksia taasen vaihdettiin kaksi ja puoli vuotta sitten. Yhteensä olen tuntenut Johannan noin seitsemän vuotta, ellen aivan väärin laske.

Olen mitä suurimmissa määrin tyytyväinen kuluneisiin vuosiin. Kokonaisuudessaan yhteinen aika näyttäytyy onnellisena ja hyvänä. Lähemmän tarkastelun alla siitä löytyy kaikenlaista pientä negatiivistä, mutta sellaisella ei lopulta ole suurtakaan merkitystä jälkeenpäin muisteltuna. Pienistä riidoista ei synny suuria aaltoja.

Riidoista voi jäädä jopa hyviä yhteisiä muistoja. Eräs suosikki on pian yhteenmuuttamisen jälkeen herännyt riita puhelinlaskun suuruudesta ja maksamisesta. Riidan huvittava ulottuvuus on se, että se tapahtui aika paljon ennen koko laskun saapumista ja maksajien sopimista.

Todella erinomaisiakin hetkiä elämään mahtuu. Juhlavia tapauksia, syvällisiä keskusteluja, riitojen sopimisia, yhteisiä matkoja, sellaisia kokemuksia. Se kaikki jää muistoihin, on arvokasta ja merkittävää. Ne hetket oikeuttavat kaikenlaista muuta, niiden vuoksi jaksaa yhdessä olemisen vaivalloisen puolen.

Suurin osa arjesta on kuitenkin sellaista, joka soljuu ohi jäämättä sen kummemmin mieleen. Se on hyvää aikaa, vaikka ei ikimuistoista olekaan. Ei kaiken tarvitse olla. Riittää, että asiat ovat hyvin, että riitoja voi myöhemmin muistella hyvillä mielin, että vierellä on joku, jota ja josta rakastaa ja välittää. Arkinen ei ole ikävää, kun sen jakaa rakkaansa kanssa.

Kiitos tähänastisesta.

Työelämä

Näin kesän lähestyessä nousee opiskelijalle mieleen vain yksi kysymys: mitäs sitä kesällä tekisi? Mistä saisi töitä? Olenkin jo aloittanut työnhakukuviot. Ensimmäisen sähköpostikierroksen tulos oli yksi ei (teknillisen yliopiston kirjastoon ei oteta kuin harjoittelijoita) ja yksi kyllä (olen taas tervetullut Metsoon haastateltavaksi). Yhteiskunnalliseen tietoarkistoonkin pitäisi laittaa hakemus.

Mutta siihen loppuvatkin suunnitelmani. Kolmena yliopistokesänäni olen ollut yhden kesän töissä (harjoittelu) ja kaksi opiskelemassa. Ensimmäisenä vuonna päädyin puhelinmyyjäksi, mutta en kestänyt työtä neljää tuntia pidempään. Se ei ole minun työtäni, ei todellakaan. Opiskelua siis!

Opiskeluratkaisu on ollut helppo ja mukava. En ole koskaan jaksanut hakea töitä erityisen tarmokkaasti. Tampereen kaupungille laitoin hakemuksen, mutta siihen se suunnilleen jäikin… Olenkin jokseenkin nirso, mitä töihin tulee. Mieluummin teen kesätenttejä kuin työskentelen tyypillisillä opiskelija-aloilla (siivous, hampurilaisravintolat, telemarkkinointi ja niin edelleen). Jos töitä ei irtoa Metsosta eikä tietoarkistosta, en tiedä, mitä teen.

Veikkaisin, että ratkaisu olisi innokas työnhaku alasta välittämättä, mutta olen toisaalta melko varma, etten saa kuitenkaan mitään aikaiseksi. Motivaatio loppuu kesken ja pahasti. Onneksi Metson paikan saamista auttaa se, että henkilöstöpäällikkö muistaa minut yhä viime vuodelta (hain, mutta paikkoja ei kai edes ollut tarjolla) ja olen sittemmin saanut lisää alan työkokemusta.

Johannalla sentään menee paremmin. Johanna oli viime kesän harjoittelussa yliopiston kirjastolla ja sai jatkopaikan vuoden loppuun asti. Pitkään Johanna ei ehtinyt vapaalla jalalla olemaan, kun viime viikolla tuli ehdotus tulla taas töihin. Tällä kertaa vallan kirjastosihteeriksi! Työaikaa on 20 tuntia viikossa, pääasiassa maanantaisin ja perjantaisin ja työtä jatkuu aina lokakuun loppuun asti. Kelpaisi kyllä minullekin!

Johannan hyvä asema yliopiston kirjastolla on kyllä melkoinen siunaus, jos sijaisuuksia ja muuta pätkätyön tynkää tulee jatkossakin. Toisaalta asialla on kääntöpuolensakin: voiko tarjouksesta kieltäytyä? Vaarana on opintojen viivästyminen pahemman kerran. Tänä keväänä Johanna joutuu näillä näkymin onneksi luopumaan vain yhdestä kurssista töiden vuoksi. Aina työajat eivät asetu välttämättä yhtä hyvin. Mutta jos kieltäytyy – tuleeko kutsuja enää? Se siitä rahasta ja työkokemuksesta sitten!

Tilanne on kieltämättä jokseenkin ongelmallinen, mutta tällä hetkellä se on ongelma, jollaisen ottaisin kiusakseni todella mielelläni.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Kandintutkinto häämöttää yhä horisontissa

Mikä pettymys! Ei tule Mikosta vielä kandia. Tänään oli tarkoitukseni käydä laitoksella asiaa selvittämässä, mutta kun syynäsin opintorekisteriäni tarkemmin, totesin, ettei minulla olekaan riittävästi opintoviikkoja. 135 ov ei vielä riitä! Sinänsähän tuossa on kyllä ihan tarpeeksi tavaraa, 120 ov periaatteessa riittäisi, mutta koostumus on väärä.

Pääaineen opintoja minulla on 59 ov, vähempikin riittäisi. Sivuaineopinnot jäävät kuitenkin jonkun muutaman opintoviikon vajaiksi. Tietojenkäsittelyoppia löytyy 40 ov ja yleistä kirjallisuustiedettä 12 ov. Tuohon pitäisi saada vielä 9 ov jostakin. Saksaa ja tulevaisuudentutkimusta olen lukenut yhteensä 5 ov, joten näyttäisi siis olevan neljästä opintoviikosta kandintutkinto kiinni! Kunhan hypermediat siis päättyvät…

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Kevään opinnot

Kevään opinnot ovat alkaneet hiljalleen. Tai melkein täysillähän tässä mennään, ei tässä tahti juuri ehdi kiristyä. Opintoviikkoja kertyy todennäköisesti kuitenkin ihan mukavat parikymmentä.

Vaihteeksi painopiste on pääaineopinnoissa. Informaatiotutkimuksen aineopinnoista valikoin Digitaalisten ja painettujen julkaisukokoelmien hallinnan. Se on rehellistä kirjastoalaa – kyseinen aihepiiri on aika pahasti aliedustettuna informaatiotutkimuksen opinnoissa, vaikka tässä kirjastonhoitajaksi olisikin tarkoitus valmistua. Kokoelmien hallinta on aiheena suorastaan kiinnostava.

Syventävistä opinnoista poimin useammankin kurssin; tarjonta on heikkoa, joten joka tilaisuuteen on tartuttava. Tähän mennessä on alkanut vain Tiedonhankinta ja tiedonhaku. Hieman epäilytti kurssin suorittaminen: tarkoitus olisi laatia teoreettinen tiedonhakuviitekehys omaa tutkielmaa varten. Ihan kiva, jos on gradua tekemässä… Noh, onneksi tuon saa suoritettua artikkelianalyysinäkin.

Ensi viikolla alkavat Tiedontarve- ja tiedonhankintatutkimus ja XML-seminaari. Valitettavasti XML-seminaari sattui samaan aikaan Johdanto tiedonhakututkimukseen -seminaarin kanssa ja vei kiinnostavuusvoiton. Syö miestä, tuollainen päällekkäisyys. Laitos järjestää muutenkin vähän syventäviä kursseja, pakkoko ne vähätkin on päällekkäin laittaa… XML-seminaari on joka tapauksessa ihan aidosti kiinnostava juttu, saa nyt nähdä, onko siitä jotain käytännön iloakin.

Aloitin myös uuden sivuaineen, ah niin trendikkään hypermedian. Sitä riittää kolme kurssia. Ensimmäinen alkoi jo, luennot vaikuttavat kiinnostavilta. Harkkaryhmäpaikastani luovuin saman tien, harkkojen aiheena kun on webbisivujen väsääminen alkeista alkaen. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin perustiedonhakua verkosta – voisin opettaa aihetta itsekin. Parempi siis luovuttaa arvokas harkkaryhmäpaikka jollekulle, joka sitä enemmän tarvitsee.

Eiköhän tästä ihan mielenkiintoinen ja tuottoisa kevät tule. Viikkotunteja on vähän, mutta opintoviikkoja kertyy. Eiköhän noista seminaareista riitä tekemistä koululla vietetyn ajan ulkopuolellekin. Mutta nopeasti tämä kaikki on ohi – huhtikuussa ei ole enää kai oikein mitään. Keväällä voisi opintoja jatkaa kyllä vähän pidempäänkin, varsinkin kun työrintamalla näyttää vähän hiljaiselta. Lukuvuoden jakaminen useampaan kuin kahteen osaan onkin minun mielestäni varsin tervetullut uudistus.

SYLin toimenpideohjelmasta toteuttaisin mieluusti kohdan, jossa todetaan näin:

Periodisointia tulee täydentää kurssien opetusaikoja määrittelevällä palkkijärjestelmällä (esim. palkki A:ssa opetusta on ti klo 10-12, pe 12-14, palkki B:ssä opetusta on ma klo 8-10, pe klo 14-16 jne.) ja velvoittamalla laitokset täyttämään ensin kaikki palkit opetuksella ennen uuden palkin käyttämistä (laitoksen tulee antaa opetusta maanantaista perjantaihin klo 9-16 ennen kuin se voi pitää kaksi päällekkäin olevaa kurssia). SYLin toimenpideohjelma

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Helsinki

Päivä vierähti Helsingissä. Pääasiana oli käydä juttelemassa Marek Toyn edustajien kanssa maineikkaan Settlers of Catan -lautapelin suomenkielisestä laitoksesta. Sellainen ilmestyy joskus syksyllä ja minä kirjoitan siihen suomenkieliset säännöt. Projekti on vähintäänkin kiinnostava. Pelikokoelmanikin karttui muutamalla korruptiolahjalla…

Vaan eipä visiitti siihen jäänyt. Johanna lähti nimittäin matkaan. Sillä välin kun minä puhuin peleistä, Johanna kierteli kauppoja. Kun tiemme taas yhdistyivät, kävimme Helsingin olennaisimmat nähtävyydet läpi.

Söimme Pizza Hutissa, ne kun ovat muualta (Tampereelta ja Jyväskylästä siis) kadonneet. Toisaalta ihan kiva, toisaalta tuollainen kerran vuodessa -tahti sen suhteen riittää. Ennen olin hulluna pizzoihinsa, vaan nyt totean Tampereen Pizzeria Napolin tekevän paljon parempaa pizzaa.

Valtava Akateeminen kirjakauppa kuului itsestäänselvästi ohjelmaan. Mukaan tarttui Miles Davisia kun halvalla sai ja paljon hehkutettu Game of Thrones. Johanna löysi Dante Clubin, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta historialliselta ja kirjalliselta murhamysteeriltä. Olisiko sitten jotain samantyyppistä kuin Perez-Reverten parhaimmat? Teos vaikutti ainakin lupaavalta.

Ohjelmassa oli myös Helsingin yliopiston kirjasto. Kirjasto olikin varsin mielenkiintoinen… Hieno kuin mikä, mutta vähän epäkäytännöllisen oloinen. Mutta ehkäpä sen funktio onkin vähemmän käytännöllinen kuin vaikkapa Tampereen Attilan?

Kaikenkaikkiaan oli ihan kiva reissu – matka olisi ollut huomattavasti tylsempi ilman Johannan mukaantuloa!