Maksullista kamaa

Muutama päivä sitten Plastic Passionilta tilaamani levyt saapuivat tänään. Ostoksille minut innosti inboxiin tullut tiedote, jossa mainostettiin Suruajan Todellisuus 666 -demoja. Pakkohan ne oli saada. Seuraksi tilasin hyväksi havaitun Sorb-i-tolin uusimman, Suruajan kokoelmistani puuttuneen sinkun ja Nillyn levyn, lähinnä siksi, että niitä oli enää kahdeksan jäljellä. Ettei harmita, kun loppuvat…

Plastic Passionin alalabel Muovi 111, jonka julkaisuja kaikki neljä ovat, on kyllä mainio laadun tae. Omistan kaikki Muovi 111 -julkaisut, joista yksi on ollut huono (NYXin Siberian) ja yksi jotenkin keskinkertainen (In My Rosaryn First Exit), muut sen sijaan ovat olleet vähintään hyviä.

Amazonista tilatut Potterit saapuivat niinikään tänään, mutta niitä en kyllä pääse lukemaan ennen kuin myöhään syksyllä, epäilen…

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Ilmaista kamaa!

Kävin tänään noutamassa postista uuden lautapelin (Thompson Industriesin julkaisema Time Control) kokoelmaani täydentämään. Eikä maksanut mitään – peli kun jatkaa ilmaiseksi saadun kaman jatkumoa. Nettisivuja ylläpitämällä voi nimittäin saada roinaa maailman laidalta. Itse olen tienannut pelkästään sillä, että minulla on nettisivut kaksi kunnollista lautapeliä (toisen Yhdysvalloista, toisen Australiasta) ja yhden prototyypin. Olen saanut myös muutaman levyn, joista enemmistö on ollut demoja. Siihen kun lisätään ne lukuisat lautapelit, joita olen tienannut kirjoittamillani jutuilla – pari peliä sain palkkioksi nettisivuillani olevien juttujen käyttämisestä ja muutaman erikseen tekemästäni työstä. Sitä työtä en olisi välttämättä päätynyt tekemään ilman sivujani.

Hinta on tietysti kova (kuukausimaksut + tehty työ, miten nyt oman työnsä arvottaa), joten tienaamismielessä nettisivuja ei ehkä kannata pitää, mutta onhan se kiva, että harrastus tuo jotain aineellista takaisinkin. Nyt kun joku lähettäisi minulle Hammer of the Scotsin

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Tristram Shandy

Tästä piti mainita jo aikaisemmin… Luin Tristram Shandya, ja eräs kohta huvitti minua suuresti:

Isäni väittelytyyli oli niin pureva, hän huiteli, tyrkki ja repi ja antoi jokaiselle niin muistettavan iskun — että jos seurueessa oli kaksikymmentä ihmistä — alle puolessa tunnissa hän oli taatusti saanut heistä jokaisen vastaansa.

Siihen, että hän jäi ilman liittolaisia, ei vallan vähäisessä määrin vaikuttanut se, että jos oli jokin kanta, joka oli kestämättömämpi kuin muut, hän omaksui sen vuorenvarmasti; ja tehdäksemme hänelle oikeutta, kun hän oli sen omaksunut, hän puolusti sitä niin uljaasti, että niin rohkean kuin hyväntahtoisen miehen oli vaikea lähteä nujertamaan häntä kokonaan. –Laurence Sterne: Tristram Shandy (8. kirja, luku 34, sivu 513)

Vaikka teksti (joka siis kertoo Tristram Shandyn isästä) sopisikin kenties useampaankin Suomen blogipiireissä vaikuttavaan, omistan sen tässä nyt hyvää hyvyyttäni Väärien ajatusten katalogin Jarille. Ole hyvä.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Ja tulkoon valkeus

Kuuntelen parhaillaan päivän Iron Maiden -putken päättävää Real DEAD Onea ja ensimmäistä kertaa sen vajaan kymmenen vuoden aikana kun levyn olen omistanut, tajusin, mitä Bruce Dickinson sanoo Nickon kohdalla esitellessään bändin jäseniä. Bruce tokaisee tietysti että he also plays Paiste cymbals, for which they don’t pay him enough money”. Vähänkö hieno pieni valaistumisen hetki!

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki