Uusi vuosi, uusi katsaus menneen vuoden lautapeleihin. Tänä vuonna näinkin aikaisin, mutta aloitinkin hyvissä ajoin ja heikon pelivuoden vuoksi listaus oli poikkeuksellisen lyhyt. Formaattikin alkaa monen vuoden jälkeen olla hyvin hallussa, vaikka tätä vain kerran vuodessa tekee.
Kategoria: Kulttuuri
Lautapelioppaan vuosiäänestys
Taas on se aika vuodesta, kun lautapelejä pistetään paremmuusjärjestykseen. Lautapelioppaan vuosiäänestys on käynnissä ja jatkuu 20.9.2009 asti. Osallistu ja kerro, mitkä olivat sinun mielestäsi parhaat lautapelit, joita viimeisen vuoden aikaan olet pelannut.
Äänestyslomake. Äänestyksessä saa äänestää kaikkia pelejä, oli ne julkaistu milloin hyvänsä, kunhan olet pelannut niitä viimeisen vuoden sisään. Äänestyksessä täytyy äänestää vähintään viittä eri peliä, koska äänestyksen ulkopuolelle halutaan tietoisesti jättää johonkin tiettyyn peliin erikoistuneet spesialistit.
Reggae-katsaus
Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
Tänä kesänä olen kuunnellut reggaeta. Jotenkin vaan rytmit kolahtavat näin kesään. Minua miellyttää myös biisien sanoituksellinen sisältö, kuuntelen pääasiassa poliittisesti tai uskonnollisesti motivoitunutta osastoa, pienen ihmisen puolesta saarnataan antaumuksella, sellainen toimii aina.
Tässä valikoima viime aikojen suosikkeja. Spotify on kummasti auttanut lisäämään valikoimaa. Linkit ovatkin Spotifyyn, mutta Spotifyttömille on tarjolla myös Amazon-linkkejä, sieltäkin löytyy koekuuntelumahdollisuutta. Spotifystä voi tsekata vaikka reggaelistani.
Tykkäsin The Congosista jo aikaisemmin. Voitin Creation Steppin -nettiradion kilpailusta joskus vuosia sitten Congosin Give Them the Rights -levyn, joka on osoittaunut kuuntelua kestäväksi laatulevyksi. Spotifystä löytyi kuitenkin vielä parempaa, eli Congosin kovin levytys, Heart of the Congos. Se on todellista klassikkokamaa. Levy alkaa parhaimmalla kappaleellaan, Fisherman taitaa olla Congosin ykkösbiisi. Loistava veto. La La Bam-Bam on toinen, joka soi jatkuvasti päässä.
Jos Fisherman miellyttää, pakkohankinta on Blood & Firen julkaiseman Fisherman Style, jossa on kaksi levyllistä biisejä, joissa Fisherman-riddimin päälle on laulettu jotain ihan muuta. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuunnella kaikkia, koska levy on sattuneesta syystä vähän puuduttava pitemmän päälle, olkoonkin, että Fisherman on briljantti veto. Tältä levyltä on kuitenkin helppo suositella ainakin Lucianon Going Homea, Lutan Fyahin Whitewash Wallsia ja Country Culturen Make Poverty Historya.
Amazonista löytyy myös näytteitä:
Bunny Wailer: Fighting Against Conviction
Lisää klassikkolevytyksiä. Bunny Wailerin Blackheart Man esiintyy kai aika monilla ”parhaat roots-levyt”-listoilla. Kelpo levy, vaikken täysin kokonaisuuden hienoutta vielä osaakaan arvostaa. Levyltä löytyy kuitenkin muutama todella mainio veto, joista kaikista paras on Fighting Against Conviction, yksi ehdottomia reggae-suosikkejani.
On se kovaa, kun asfalttiviidakossa ei voi viljellä, vaan pitää rikollisin keinoin leipänsä ansaita ja taistella linnaan joutumista vastaan, jotta lapsille riittää ruokaa. Melkoinen vuodatus, mutta melkoisella antaumuksella Bunny Wailer pistää menemään.
Amazonista:
Steel Pulse: Babylon Makes the Rules
Britannian reggae-ylpeys Steel Pulse löytyi selailulla ja hyvä että löytyikin, aika tiukkaa tavaraa tämäkin. Olen kuunnellut bändiltä kolmea levyä. Debyytti Handsworth Revolution on kriitikoiden mieleen, mutta Tribute to the Martyrs ja True Democracy ovat varsin mainioita levyjä myös. Ensimmäiseltä levyltä maininnan saa huikea Prodigal Son, toiselta tämä tarttuva Babylon Makes the Rules ja kolmannelta A Who Responsible?
Loistavaa tavaraa. Brittibändeistä lähempää tutustumista vaatii vielä UB40, joka myöhemmästä maineestaan huolimatta oli joskus ilmeisen vakuuttava roots-ryhmä. Debyyttilevy Signing Off on kai aika tiukkaa tavaraa.
Amazonista:
Sound System: The Island Anthology (2CD) (kolme ekaa samassa paketissa)
Bob Marleyn ja Bunny Wailerin kanssa The Wailersissa operoinut Peter Tosh jatkoi bändikavereidensa tapaan soolouralle. Toshin levyistä olen kuunnellut pääasiassa Equal Rightsia, jossa nimikin on jo oikealla asialla. Levyltä kohokohtina nousee nimibiisi, mutta myös Toshin versio Get Up, Stand Upista. Se on aika samantyylinen Marleyn soolovedon kanssa, mutta ehkä hitusen terävämpi. Joka tapauksessa Wailerseista Marley ja Tosh vetävät tämän biisin paremmin kuin Bunny Wailer, jonka varsin erityyliselle versiolle en lämmennyt sitten lainkaan. Myös Downpressor Man on siisti veto.
Amazonista:
Mumman kropsu
Herra Heinämäen Lato-orkesterilla on mainio kappale, jossa kerrotaan, miten tehdään mumman kropsua eli pannukakkua. Pitihän sitä kokeilla, ja sehän onkin mitä mainiointa herkkua. Tätä tehdään jatkossa, jos tekee pannaria mieli.
- 4 dl vehnäjauhoja
- 1,5 dl sokeria
- 1 tl suolaa
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
- 2 kananmunaa
- 8 dl maitoa
- 100 g voita tai 1 dl juoksevaa rasvaa
Sekoita kaikki jauhot ja kuivat aineet keskenään yhdessä kulhossa, sitten maito, munat ja rasva toisessa. Kuivat aineet kipataan sitten nestemäisiin sekoittaen ja paakkuja vältellen. Anna taikinan olla vähän aikaa kaikessa rauhassa. Ota syvä uunipelti ja voitele se tai peitä leivinpaperilla ja kippaa sitten taikina pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.
Vanilja-mansikkapiiraat
Yhteishyvän ruokalehdestä (7/09) löytyi tällainen herkullinen kesäresepti. Todella vaivaton valmistaa, maistuu erinomaiselta ja näyttää ihan konditoriatasoiselta vaikka olisi vähän mämmikouraisempi leipuri asialla.
- 8 lehtitaikinalevyä (1 pkt)
- 2 ps vaniljakastikeaineksia (1 pkt)
- 4 dl maitoa
- 3 munaa
- mansikoita
- tomusokeria
Ota taikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin, ne tosin sulavat aika joutuisasti. Jokainen levy leikataan kolmeen suunnilleen yhtä suureen palaan. Palat levitetään pellille, vaativat kaksi peltiä, mutta mahtuvat kivasti. Ei tarvitse murehtia, nämä leivokset eivät leviä, vain kohoavat. Taikinapaloihin leikataan terävällä veitsellä viillot noin puoli senttiä reunojen sisäpuolelle, siis ikään kuin kehykset.
Ennen taikinointia kannattaa jo sekoitella vaniljakastikeaineksiin maito ja kaksi munaa. Sotku tasaiseksi ja jääkaappiin hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen sitten lapataan kastiketta taikinapaloille. Pysyttele leikkaamiesi viiltojen sisäpuolella, mutta muuten kastiketta voi tunkea varsin reippaalla kädellä. Ohje käskee laittamaan noin reilun ruokalusikallisen, itse aion kokeilla ensi kerralla vielä enemmän.
Kastiketta tulee muuten todella runsaasti. Sille voi keksiä jonkun muun käytön (vähän rajoittaa se raaka muna), tai sitten voi ostaa lisää taikinaa. Sanoisin, että jonkun nelisen levyllistä eli puoli pakettia enemmän tuosta kastikkeesta riittää.
Kun soosi on levyillä, levyjen reunat voidellaan sillä kolmannella munalla ja piiraat (tai viinerit) paistetaan uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kannattaa vahdata, meidän uunissa tuli vähän nopeamminkin.
Jäähtyneille piiraille laitetaan mansikkaa. Itse laitoin yhden mansikan kuhunkin, leikattuna kahtia ja viilleltynä siivuiksi. Siivuttaminen on puhdasta estetiikkaa – kun tomusokeroit viinerit, siivutetut mansikat ovat vielä hienompia. Tomusokeria kannattaa ripotella teesiivilän läpi, niin saa hienoa pölyä. Todellinen loppuhuipennus olisi tietysti sitruunamelissan lehti, sopisi sekä maun että ulkonäön puolesta.