Mikko Saari bloggaa toisinaan
Puolen vuoden työn tulos, Lautapeliopas, on nyt avattu yleisölle. Vanhaa Lautapelaaja.net:iä ei enää ole, sieltä löytää enää uudelleenohjauksia uusille sivuille. Käykäähän tutustumassa. Uusilta sivuilta löytyy jokseenkin kaikki mitä vanhoiltakin ja paljon, paljon enemmän.
Jos olet linkittänyt Lautapelaaja.net:iin sivuiltasi, olisi tosi hienoa, jos viitsisit päivittää linkkisi osoittamaan Lautapelioppaaseen.
Kinuskikissan suklaakakku oli kerrassaan mainio. Teimme sitä Annin nimijuhliin. Ihan ei riittänyt into yhtä hienoihin koristeisiin kuin Kinuskikissalla, mutta teimme sentään mansikkatomusokerista vaaleanpunaisen kuorrutuksen kakulle.
Tätä tehdään toistekin, joten resepti talteen:
Käytin tähän Fazerin tummaa suklaata (en siis taloussuklaata, vaan sitä sinisessä kääressä olevaa), kuten yleensä. Rasvana oli taas juoksevaa Oivariiniä, se ei ole mukavaa käyttää, mutta tuo hyvää voin makua. Kaakaoksi ostin luomukaakaota, kun muistelen, että kaakaopapujen viljelyssä on paikoin melkoista riistoa.
Kuivat aineet laitetaan yhteen kulhoon ja sekoitetaan. Toisessa kulhossa vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi, johon vatkataan sekaan munat yksi kerrallaan. Jauhot lisätään tähän seokseen vähän kerrassaan virutellen välillä kermaa mukaan. Lopuksi mukaan laitetaan suklaarouhe.
Taikina laitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ei ihan riittänyt meidän uunilla tuo aika, piti pitää vähän pidempään. Kinuskikissan ohjeessa suositeltiin suojaamaan foliolla pinta, kun se on saanut tarpeeksi väriä, mutta se ei ollut meillä tarpeen.
Suklaan sai rouhittua hyvin, kun leikkeli isolla veitsellä pieniä palasia. Tässä kakussa suklaa saa olla aika isoinakin hippusina seassa.
Tomusokerikuorrutukseen tarvitaan 2 dl sokeria ja noin 1-1,5 rkl vettä. Aika tahmeaa saa olla kuorrutus, muuten se valuu kaikki kakun päältä lautaselle. Tuo kaksi desiä on kyllä vähän liikaakin itse asiassa, hieman vähemmälläkin pärjää.
Kinuskikissalla oli taannoin blogissaan varsin mielenkiintoinen Sitruuna-marenkitorttu. Päätimme kokeilla ja siitähän tuli niin hyvä, että piti seuraavana viikonloppuna tehdä toinenkin. Pistetään siis resepti omaankin talteen:
Pohja:
Jauhot ja sokeri sekoitetaan kulhossa. Rasva nypitään joukkoon. Juokseva Voimariini on muuten helppo tapa saada mukaan vähän voin makua. Vesi lisätään mukaan, jonka jälkeen taikina sekoitetaan nopeasti. Levitetään kevyesti painellen voideltuun piirakkavuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Täyte:
Sokeri ja vehnäjauho sekoitetaan kattilassa. Vesi ja sitruunamehu sekoitetaan mukaan. Lopuksi lisätään keltuaiset ja voi, sekoitetaan ja keitetään koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Sen jälkeen seos levitetään heti pohjan päälle.
Marenki:
Valkuaiset ja sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi. Vaahto levitetään täytteen päälle ja koko piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi, kunnes marenki on saanut väriä. Marenkia kannattaa levittää kunnolla reunoille asti, sillä se vetäytyy uunissa jonkin verran.
Sitten vain ollaan kärsivällisiä ja jäähdytetään piirakka kunnolla! Se on nimittäin huomattavasti parempaa seuraavana päivänä jääkaappikylmänä. Uskokaa pois…
Ensifiilis oli, ettei täyte ole riittävän kirpeää ja sitruunaista, mutta kyllä se on oikein hyvä, ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä. Edellisessä versiossa on kolme sitruunaa ja kuorta myös, eli jos haluaa kirpeämmän, voi lisätä sitruunankuorta tähänkin.
Lastenmusiikin suhteen viime aikojen ykköslöytö on ollut ehdottomasti Herra Heinämäen Lato-orkesteri, jonka bongasimme Pikkukakkosesta. Mikä ei kuulu joukkoon? -video ei tarvinnut nähdä kuin pari kertaa, niin jo tiesi olevansa asiakysymysten äärellä. Huisin hauska biisi. Lainasin kirjastosta koko Ilosofiaa!-levyn ja sieltähän niitä helmiä löytyi enemmän. Mainio plätty, suosittelen tutustumaan.
Uudempi Nyree näkkäri -levy piti myös lainata ja hyvähän sekin on, mutta ei kyllä yhtä nokkelanhauska kuin Ilosofia. Suosittelemme, mutta kevyellä varauksella. Ensikertalaisten kannattaa aloittaa Ilosofiasta, koska se nyt vaan on parempi.
Joka tapauksessa bändi on laadukkaan lastenmusiikin ystäville silkkaa namia. Heikki Salo on taitava sanoittaja ja osaa kyllä keksiä kaikenlaista juonikasta. Sanoituspuolella kauneinta Heinistä on ehdottomasti Ilosofialta löytyvä Kutituksen alkeet, joka toimii erittäin hyvin myös musiikillisena huumorina. Kutituksen perusteita opettava kappale tekee tutuiksi niin möhkötyksen, leukajoulun kuin satuläpän.
Sävellyksistä vastaa pääasiassa Janne Louhivuori, pitkän linjan ammattimuusikko, joka on soittanut yli 200 artistin levyillä. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy ja se kuuluu, Heiniksen musiikki on monipuolista ja monesta kaivosta ammentavaa, oikeasti taidokasta ja tasokasta. Jaksaa siis aikuinenkin kuunnella ja lapset myös.
Nää sedät olisi kiva nähdä livenäkin, täytyypä syynätä keikkakalenteria.
Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdessä oli hyvä resepti. Kirjataas talteen, koska lehdykkää en kuitenkaan jaksa säilytellä jälkipolville.
Tämä on iso annos, suluissa lehden mukaiset määrät neljän hengen annokseen. Ei tule minusta mikään valtava neljän hengen annos kyllä noilla, mutta meillä ollaankin aika suuriruokaisia. Teimme itse suoraan tupla-annoksen sunnuntaina ja söimme tätä maanantain ja tiistain.
Siiderinen possupata
Lihat ruskistetaan sopivan kokoisissa erissä ja laitetaan kattilaan. Sipuli silputaan ja ruskistetaan ja laitetaan kattilaan. Mukaan murskataan valkosipuli. Lihojen ja sipulien päälle kaadetaan siideri ja lisätään lihafondi ja soijakastike. Haudutetaan kannen alla noin tunti. Lopuksi lisätään kerma, salvia ja persilja ja tarjoillaan sopivaksi katsotun lisukkeen kera.
Siiderinä tässä toimi puoli litraa Celticiä, ihan kelpo juomalta vaikutti, vaan vaatisi pikkukulausta isomman maistiaisen ennen kuin sanon juomaominaisuuksista mitään. Ruoassa ainakin toimi.