Kill Bill, osa kaksi on nyt nähty. Tällä kertaa elokuvassa oli huomattavasti vähemmän toimintaa ja huomattavasti enemmän puhetta. Hyvä niin. Henkilöt olivat heti kiinnostavampia. Näpsäkkä dialogi lienee jonkinlainen Tarantino-tavaramerkki – noh, sitä kuultiin kyllä. Paikoin jutut olivat jopa hyviä.

Kill Billin toinen osa oli sekä humoristinen että vastenmielinen. Edellisen osan verenvuodatus oli pääasiassa huvittavan ylilyötyä, tällä kertaa mukana oli pari hyvinkin epämiellyttävää kohtausta. Elävältä hautaaminen ei ole koskaan kivaa, eikä ollut mukava kuunnella The Briden kädestä kuulunutta rutinaa kun mestarisoturi (sinänsä hilpeä tyyppi) sitä käsitteli.

Kokonaisuus on kenties parempi kuin osansa. Jotenkin tuntuu siltä, että jos kummankin osan parhaat puolet (ykkösen tyylin ja tiiviyden, kakkosen dialogin ja tarinan) yhdistäisi yhteen elokuvaan, tulos olisi erinomainen.

Katselimme eilen kolmannen Alienin, jota en ollut ainoana sarjastaan vielä nähnyt. IMDB:ssä on selvästi nähtävissä tietty varhaisempien osien suosiminen: kahden ensimmäisen elokuvan arvosanat ovat 8,3 ja 8,2, kun osat kolme ja neljä saavat molemmat 6,0.

Onhan se kyllä selvää, että sarjan ensimmäiset osat ovat sellaista avaruuskauhun ja -toiminnan priimaa, ettei niitä ihan tuosta noin vain ylitetä. Ensimmäinen osa oli melkoista kauhua, toinen lisäsi kuningattaren ja laumoittain lisää muukalaisia, mutta kolmannelle osalle ei sitten jäänytkään oikein mitään. Nähdäkseni kuviota voisi jatkaa hyvällä parodialla, mutta ei juuri muuten.

Alien: Resurrection ja kolmonen ovat kyllä sinänsä perushyviä elokuvia (arvostelin molemmat IMDB:ssä seiskoiksi, kun ensimmäisille osille heruu ysit), ei siinä mitään – mutta samalla ne ovat selvästi sarjan heikoimmat osat.