Kategoria: Ruoka

Yhteishyvän ruokalehdestä (7/09) löytyi tällainen herkullinen kesäresepti. Todella vaivaton valmistaa, maistuu erinomaiselta ja näyttää ihan konditoriatasoiselta vaikka olisi vähän mämmikouraisempi leipuri asialla.

• 8 lehtitaikinalevyä (1 pkt)
• 2 ps vaniljakastikeaineksia (1 pkt)
• 4 dl maitoa
• 3 munaa
• mansikoita
• tomusokeria

Ota taikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin, ne tosin sulavat aika joutuisasti. Jokainen levy leikataan kolmeen suunnilleen yhtä suureen palaan. Palat levitetään pellille, vaativat kaksi peltiä, mutta mahtuvat kivasti. Ei tarvitse murehtia, nämä leivokset eivät leviä, vain kohoavat. Taikinapaloihin leikataan terävällä veitsellä viillot noin puoli senttiä reunojen sisäpuolelle, siis ikään kuin kehykset.

Ennen taikinointia kannattaa jo sekoitella vaniljakastikeaineksiin maito ja kaksi munaa. Sotku tasaiseksi ja jääkaappiin hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen sitten lapataan kastiketta taikinapaloille. Pysyttele leikkaamiesi viiltojen sisäpuolella, mutta muuten kastiketta voi tunkea varsin reippaalla kädellä. Ohje käskee laittamaan noin reilun ruokalusikallisen, itse aion kokeilla ensi kerralla vielä enemmän.

Kastiketta tulee muuten todella runsaasti. Sille voi keksiä jonkun muun käytön (vähän rajoittaa se raaka muna), tai sitten voi ostaa lisää taikinaa. Sanoisin, että jonkun nelisen levyllistä eli puoli pakettia enemmän tuosta kastikkeesta riittää.

Kun soosi on levyillä, levyjen reunat voidellaan sillä kolmannella munalla ja piiraat (tai viinerit) paistetaan uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kannattaa vahdata, meidän uunissa tuli vähän nopeamminkin.

Jäähtyneille piiraille laitetaan mansikkaa. Itse laitoin yhden mansikan kuhunkin, leikattuna kahtia ja viilleltynä siivuiksi. Siivuttaminen on puhdasta estetiikkaa – kun tomusokeroit viinerit, siivutetut mansikat ovat vielä hienompia. Tomusokeria kannattaa ripotella teesiivilän läpi, niin saa hienoa pölyä. Todellinen loppuhuipennus olisi tietysti sitruunamelissan lehti, sopisi sekä maun että ulkonäön puolesta.

Kinuskikissan suklaakakku oli kerrassaan mainio. Teimme sitä Annin nimijuhliin. Ihan ei riittänyt into yhtä hienoihin koristeisiin kuin Kinuskikissalla, mutta teimme sentään mansikkatomusokerista vaaleanpunaisen kuorrutuksen kakulle.

Tätä tehdään toistekin, joten resepti talteen:

• 80 g tummaa suklaata
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 175 g margariinia
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• 1 dl kermaa

Käytin tähän Fazerin tummaa suklaata (en siis taloussuklaata, vaan sitä sinisessä kääressä olevaa), kuten yleensä. Rasvana oli taas juoksevaa Oivariiniä, se ei ole mukavaa käyttää, mutta tuo hyvää voin makua. Kaakaoksi ostin luomukaakaota, kun muistelen, että kaakaopapujen viljelyssä on paikoin melkoista riistoa.

Kuivat aineet laitetaan yhteen kulhoon ja sekoitetaan. Toisessa kulhossa vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi, johon vatkataan sekaan munat yksi kerrallaan. Jauhot lisätään tähän seokseen vähän kerrassaan virutellen välillä kermaa mukaan. Lopuksi mukaan laitetaan suklaarouhe.

Taikina laitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ei ihan riittänyt meidän uunilla tuo aika, piti pitää vähän pidempään. Kinuskikissan ohjeessa suositeltiin suojaamaan foliolla pinta, kun se on saanut tarpeeksi väriä, mutta se ei ollut meillä tarpeen.

Suklaan sai rouhittua hyvin, kun leikkeli isolla veitsellä pieniä palasia. Tässä kakussa suklaa saa olla aika isoinakin hippusina seassa.

Tomusokerikuorrutukseen tarvitaan 2 dl sokeria ja noin 1-1,5 rkl vettä. Aika tahmeaa saa olla kuorrutus, muuten se valuu kaikki kakun päältä lautaselle. Tuo kaksi desiä on kyllä vähän liikaakin itse asiassa, hieman vähemmälläkin pärjää.

Kinuskikissalla oli taannoin blogissaan varsin mielenkiintoinen Sitruuna-marenkitorttu. Päätimme kokeilla ja siitähän tuli niin hyvä, että piti seuraavana viikonloppuna tehdä toinenkin. Pistetään siis resepti omaankin talteen:

Pohja:

• 3,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 175 g voita tai margariinia
• 0,5 dl vettä

Jauhot ja sokeri sekoitetaan kulhossa. Rasva nypitään joukkoon. Juokseva Voimariini on muuten helppo tapa saada mukaan vähän voin makua. Vesi lisätään mukaan, jonka jälkeen taikina sekoitetaan nopeasti. Levitetään kevyesti painellen voideltuun piirakkavuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Täyte:

• 2,25 dl sokeria
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 1,75 dl vettä
• 1 dl sitruunamehua (kaksi sitruunaa)
• 5 keltuaista
• 50 g voita tai margariinia

Sokeri ja vehnäjauho sekoitetaan kattilassa. Vesi ja sitruunamehu sekoitetaan mukaan. Lopuksi lisätään keltuaiset ja voi, sekoitetaan ja keitetään koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Sen jälkeen seos levitetään heti pohjan päälle.

Marenki:

1. 5 valkuaista
2. 1,25 dl sokeria

Valkuaiset ja sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi. Vaahto levitetään täytteen päälle ja koko piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi, kunnes marenki on saanut väriä. Marenkia kannattaa levittää kunnolla reunoille asti, sillä se vetäytyy uunissa jonkin verran.

Sitten vain ollaan kärsivällisiä ja jäähdytetään piirakka kunnolla! Se on nimittäin huomattavasti parempaa seuraavana päivänä jääkaappikylmänä. Uskokaa pois…

Ensifiilis oli, ettei täyte ole riittävän kirpeää ja sitruunaista, mutta kyllä se on oikein hyvä, ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä. Edellisessä versiossa on kolme sitruunaa ja kuorta myös, eli jos haluaa kirpeämmän, voi lisätä sitruunankuorta tähänkin.

Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdessä oli hyvä resepti. Kirjataas talteen, koska lehdykkää en kuitenkaan jaksa säilytellä jälkipolville.

Tämä on iso annos, suluissa lehden mukaiset määrät neljän hengen annokseen. Ei tule minusta mikään valtava neljän hengen annos kyllä noilla, mutta meillä ollaankin aika suuriruokaisia. Teimme itse suoraan tupla-annoksen sunnuntaina ja söimme tätä maanantain ja tiistain.

Siiderinen possupata

• 800 g (400 g) possukuutioita
• 2 (1) sipulia
• 0 (2-3) valkosipulinkynttä
• öljyä
• 5 dl (3 dl) kuivaa omenasiideriä
• 4 tl (2 tl) lihafondia
• 2 rkl (1 rkl) soijakastiketta
• 1/2 tl (1/4 tl) mustapippuria
• 2 dl (0,5-1 dl) ruokakermaa
• 1 tl (0,5-1 tl) salviaa
• hienonnettua persiljaa

Lihat ruskistetaan sopivan kokoisissa erissä ja laitetaan kattilaan. Sipuli silputaan ja ruskistetaan ja laitetaan kattilaan. Mukaan murskataan valkosipuli. Lihojen ja sipulien päälle kaadetaan siideri ja lisätään lihafondi ja soijakastike. Haudutetaan kannen alla noin tunti. Lopuksi lisätään kerma, salvia ja persilja ja tarjoillaan sopivaksi katsotun lisukkeen kera.

Siiderinä tässä toimi puoli litraa Celticiä, ihan kelpo juomalta vaikutti, vaan vaatisi pikkukulausta isomman maistiaisen ennen kuin sanon juomaominaisuuksista mitään. Ruoassa ainakin toimi.

Keittelinpäs ensimmäistä kertaa eläessäni riisipuuroa. Johanna on pari kertaa keitellyt hyvällä menestyksellä, piti minunkin kokeilla kun Johannalla oli muuta tekemistä kuin vartioida puurokattilaa.

Kas näin se käy:

• 9 dl vettä
• 4,5 dl puuroriisiä
• 2,1 l maitoa
• n. 1,5 tl suolaa

Kiehauta vesi isossa teflonkattilassa (kuten mitoista voi päätellä, tämä on kolminkertaistettu alkuperäisestä reseptistä, jotta puuroa saa tarpeeksi, joten kattilankin on syytä olla riittävän iso) ja keitä riisiä noin viisi minuuttia.

Sen jälkeen lisätään maito, käännetään levy noin puoliteholle ja annetaan hautua pitkään. Välillä raavitaan kauhalla kattilan pohjaa, ettei pala kiinni. Hämmentelyä ei pidä laiminlyödä, mutta ei puuroa vatkatakaan pidä. Kun puuro hyytyy, ripautetaan sekaan suolaa. Lopussa puuro voi alkaa kuohumaan, jolloin vain nippaistaan levyä vielä vähän pienemmälle.

Aikaahan tähän palaa, mutta muuten homma on vaivatonta. Maidon suhteen jotkut varmasti vannovat punaisen nimeen, mutta hyvää tulee rasvattomastakin. Kokeilujen perusteella sanoisin, että kevytmaidosta saa kuitenkin hitusen parempaa.

Päälle sitten kanelia, sokeria ja maitoa, muu on harhaoppista.