Mikko Saari – Sivu 118 – Elämä ja mielipiteet

Lääkeongelma

Saatte iloksenne ongelmatilanteen:

Oletetaanpa, että olette lääkekuurilla kuolettavan sairauden vuoksi. Kuuriin kuuluu, että joka aamu on otettava kaksi pilleriä, A ja B. Molemmat pillerit on otettava, muuten henki menee. Henki menee myös, mikäli pillereitä syö päivässä enemmän kuin yhden kumpaakin.

Ongelmia lisää myös se, että vaikka purkeissa on etiketit, A- ja B-pillerit ovat ulkonäöltään täysin identtisiä. Systeemi on tietysti vähän hankala, mutta kyse on ainoasta mahdollisesta hoidosta kiusalliseen vaivaan.

Se varsinainen ongelma on tämä: aamulla lääkkeitä ottaessasi purkista putosi kaksi A-pilleriä. Olit ottanut B-pillerin jo esille. Hätkähdit, etkä enää tiedä, mikä pilleri on mikä – pöydällä on kolme identtistä pilleriä, joista et tiedä mikä on mikä.

Eikä siinä vielä kaikki: yksi pilleri maksaa miljoona euroa (kova hinta, mutta hei, pitäähän sitä hengissä pysyä), joten pillereiden heittäminen pois ja uusien ottaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Kuinka siis ratkaista ongelma siten, että saat päivän annoksesi eli yhden A- ja yhden B-pillerin, ilman että yhtään pilleriä ei mene hukkaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa?

Musiikkipäivitys

Eilen taloutemme soittolistalle lävähti kaksi uutta ja odotettua julkaisua. Morrisseyn Ringleader of the Tormenters sännättiin ostamaan kaupasta julkaisupäivänä, Placebon Medsiä jaksettiin sen sijaan odotella Play-tilauksen verran (ja odotella saatiinkin, kesti kaksi viikkoa ennen kuin tuo tuli – ja tietysti heti seuraavana päivänä kun olin ilmoittanut Playlle, että tilausta ei ole tullut).

Kummatkin ovat kyllä varmasti hyviä levyjä. Morrisseyn levyllä on kenties hieman vähemmän ilmeiset hitit kuin edeltäjällä, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi. You Have Killed Me on se ilmeisin loistobiisi. Sinkun kansi (toisen version) on muuten loistava: Morrissey lojumassa kiskoilla katselemassa kelloonsa. Hurmaavaa. Levy on kyllä muutenkin tosi hyvä, kaikin puolin. Kyllä se Morrissey vaan osaa, ja taitavat ovat muusikot taustallakin.

Placebo taas… no, kyseessä ei ole Placebon paras levy, luulisin, eikä mukana ole Every You Every Men tai Nancy Boyn tasoisia biisejä, mutta kokonaisuus on sittenkin aika hyvä. Perusturvallista Placeboa, mikä tietysti kuulostaa aika tylsältä, mutta kyllä minulle uusi Placebo-matsku kelpaa, vaikka se ei rajoja rikkoisikaan. Placeboon tutustumista ei kuitenkaan kannata aloittaa tästä uusimmasta, Without You I’m Nothing on esimerkiksi parempi valinta.

Muista uutisista todettakoon, että Johanna kävelee jo! Ensiaskeleet nähtiin eilen ja nyt liikkuminen alkaa jo olla lähestulkoon vauhdikasta. Luottamus on vakaa, että kepit hylätään jo ennen kuin ne täytyy viimeistään palauttaa.

Haavoittunut enkeli

Johanna otti ja teloi itsensä. Tulimme eilen kotiin, Johanna katseli naapurien parvekelaseja eikä huomannut astuvansa kuoppaan. Seurauksena nilkka taittui pahasti, sanoi kruts ja oli kipeä lopun iltaa. Kävimme urheasti neuvolan valmennusillassa vielä, mutta kun jalka oli yölläkin kipeä, tänäaamuna suuntasimme sitten ensiapuun.

Meitä palloteltiin sairaanhoitajalta röntgeniin, röntgenistä lääkäriin ja lopulta tuloksena oli kipsattu jalka, kiitos nilkan luusta lohjenneen sirun. Kipsin kanssa mennään viikko, sitten pari viikkoa vähän kevyemmällä setillä. Kepeillä kulkeminen tullee tutuksi. Eipä tässä voi kuin olla tyytyväinen siihen, että mitään ihmeempää ei käynyt, eikä leikkaushoitoa tarvita. Johannalla alkoi nyt sitten äitiysloma saman tien, kun sairaslomaa tuli se kolme viikkoa. Sitten ollaankin jo vuosilomien ajalla.

Harmillinen juttu, mutta kannattaa muistaa jatkossa pitää silmät tiessä eikä parvekelaseissa. Mikä tärkeintä, masu ei kokenut kolhuja, joten eiköhän meidän kullanmurumme ole yhä hyvässä kunnossa.

Raiding the 20th Century

Kuuntelin tuossa kovalevyn kätköistä löytyneen Raiding the 20th Century -koosteen. Alkuperäistä kotisivua ei tälle DJ Foodin tuotokselle ole, mutta tietoa ja kyseinen kooste löytyy vaikkapa Ubuwebistä. Kyseessä on siis hulppea sekoitus 1900-luvun populaarikulttuuria, 60-minuuttinen miksaus leikeltyä musiikkia. Kaikille mash-up-biisien ystäville siis nannaa.

Miksattujen biisien koostamisen lisäksi paketti iskee syvälle juurille, elektroakustisen musiikin alkulähteille. Mielenkiintoinen löytö oli esimerkiksi Alvin Lucierin (Alvin Lucier Wikipediassa) teos I am Sitting in a Room, jossa nauhoitettua puhetta toistetaan ja nauhoitetaan uudestaan ja uudestaan huoneessa, jolloin ääni muuttuu huoneen akustiikan vaikutuksesta. Kosmista. Alkuperäisen äänitteen löytää Ubuwebistä.

Jos olisin DJ riittävän viileällä klubilla, soittaisin koko paketin joskus yhteen putkeen. Historiallisesta ulottuvuudestaan huolimatta se on nimittäin ehdottoman tyylikästä tavaraa noin musiikillisesti, jatkuvaa oivallusten ja iskevien biittien virtaa. Vähän ehkä sarjaa ”musiikkia keskittymishäiriöisille”, mutta sittenkin, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Äitiyspakkaus

Eilen haettiin postista äitiyspakkaus. Sepä olikin ihmeellinen laatikko täynnä kaikkea kivaa! Lapsukaisella alkaakin jo olla vaatteita aika lailla, kun lasketaan yhteen äitiyspakkauksen runsas valikoima, omat ostokset ja isovanhemmilta saadut lahjoitukset. Luulisin, että lapsiparan ei tarvitse vaatteitta riekkua.

Äitiyspakkaus on kyllä mainio etu, etenkin uusille vanhemmille. Ei tarvitse liikaa miettiä, mitä kaikkea vauvalla sitten pitää olla, kun pakkaus antaa vähän suuntaviivoja. Se on hyvä, varsinkin kun tuttavapiirissä ei ole vielä muita lapsellisia, joilta saada vinkkejä ja vanhoja vaatteita kierrätykseen.

Oli se vaan melkoinen joulu tuota pakkausta penkoa. KELA muuten kieltäytyi ottamasta kantaa lapsemme sukupuoleen: sinisen tai punaisen tuttipullon sijasta tulikin neutraali vihreä. On sekin, kun jotkut vissiin tuostakin ovat hernettä nenään vetäneet – koko tuttipullon olemassaolo on ilmeisesti loukkaus imetystä kohtaan ja sitten jos väri onkin väärän sukupuolen väri, niin hyi kamala.

Aika huikeaa ajatella, kuinka pian lapsi itse asiassa on täällä.